Koulujärjestys
Elokuussa annettiin Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle. Se perustui viime vuoden asetukseen koululaitoksen uudelleen järjestämisestä. Uusi laki sai aikaan ankaran keskustelun sekä valtiopäivillä että julkisuudessa. Erityisen kriittisiä olivat fennomaanit, koska suomenkielisiä kouluja aiottiin vähentää ja Helsingin normaalilyseo tuli vähitellen siirtää Hämeenlinnaan. Lisäksi mm. venäjän kieli tehtiin uudelleen pakolliseksi oppiaineeksi. Se oli ollut vapaaehtoinen vuodesta 1863. Fennomaanien mielestä kouluhallituksen johtaja C. von Kothen suosi ruotsin- ja venäjänkielistä yläluokkaa ja jätti suomenkielisille käytännön ammatit. Reaalikoulujen uudenaikaisuus ei tehnyt vaikutusta kielipoliitikkoihin.
Koulujärjestyksessä määrättiin millaisia kouluja maassa tuli olla. Lisäksi annettiin tarkat ohjeet opetuksen sisällöstä ja kurista. Säännöissä, jotka tuli olla esillä kaikissa luokkahuoneissa, sanottiin mm: "Jos oppilas, jonka vanhemmat tahi holhumies ei ole kaupungissa, haluaa lukukauden aikana käydä yleisissä huveissa, pyytäköön siihen joka kerta luvan rehtorilta."
Koulut jaettiin lyseoihin, joista pääsi yliopistoon, ja reaalikouluihin, jotka jatkoivat kansakoulun kursseja. Viimeksi mainituissa opetusohjelma oli suppeampi ja luokkia vähemmän. Juuri tästä jaottelusta fennomaanit suuttuivat. Yksityisiä kouluja sai perustaa samoilla säännöillä.1
"Vaimoihmisten sivistystä varten" valtio kustansi naisväenkouluja. Ne olivat neliluokkaisia ja "huolelliseen kasvatukseen ja tarvittavain käsitöiden opettamista varten". Näiden lisäksi Helsingissä oli 7-luokkainen naisväenkoulu "tarkoittava täydellisempää laveataitoisempaa kasvatusta".
Oppiaineet määriteltiin uudessa laissa, mutta oppituntien määrän vahvistivat senaatti ja kenraalikuvernööri. Jos nämä eivät päässeet yksimielisyyteen, asian ratkaisi hallitsija. Venäjän kieli oli oppiaineena muissa paitsi neliluokkaisissa tyttökouluissa. Vierasuskoiset oppilaat olivat vapaat uskonnon opetuksesta.
Työvuosi
Kouluvuosi alkoi 1. syyskuuta ja päättyi 15. kesäkuuta. Joululoma alkoi joulukuun puolivälissä ja kesti kuukauden. Muuta "joutoaikaa" oli kiirastorstain aamusta kolmannen pääsiäispäivän iltaan, helluntaiaaton aamusta kolmannen helluntaipäivän iltaan, sekä Keisarin syntymäpäivänä, nimipäivänä, hallitukseenastumisen päivänä ja kruunauspäivänä. Rehtori sai antaa oppilaille vapaata päivän kuukaudessa "osoitetun ahkeruuden tähden kehoitukseksi". Jokainen koulupäivä alkoi ja päättyi rukouksella. Jumalanpalveluksessa oli käytävä säännöllisesti kukin oman seurakuntansa kirkossa.
Rangaistukset
Koulukurin rikkomisesta rangaistiin.
Rangaistukset olivat:
- varoitus ja nuhtelu luokkalaisten edessä
- eroittaminen tovereista
- muutto alimmaiseksi luokassa
- jälkeenpito koulussa viikonlopulla
- nuhtelu muiden koulun opettajain ja nuorison läsnä ollessa
- aresti eri huoneessa eli karcerissa
- kehoitus koulusta lähtemään
- karkoitus koulusta vissiksi ajaksi
- karkoitus ikuiseksi ajaksi.
Tyttökouluissa kurija rangaistuspykäliä piti noudattaa "sopivain osain puolesta".
"Älköön siellä järjestyksen ja kuuliaisuuden voimassa pitämiseksi käytettäkö muuta toimenpitoa kuin varoitusta; mutta jos kovempi seuraamus joskun tarpeelliseksi nähdään, pitää silloin semmoista varovaisuutta vaarinotettaman, ettei rangaistu joudu toisten ivattavaksi. Irstas ja pahankurinen oppilas älköön koulussa pysykö."
Reaalilyseo
Helsinkiin perustettiin 7-luokkainen ruotsinkielinen reaalilyseo. Se oli maan ensimmäinen reaalilyseo. Siellä opetettiin venäjää ja muita nykyaikaisia kieliä sekä varsinkin matematiikkaa. Sen opetusohjelma poikkesi klassisiin kieliin keskittyneestä perinteisestä lyseosta.
Teknillinen opetus
Toukokuun 1. päivänä annettiin asetus Helsingin teknillisen reaalikoulun järjestämisestä polyteknilliseksi kouluksi. Tarkoitus oli "säännöllisesti järjestetyllä opetuksella antaa teknillisiin ja käytännöllisiin ammatteihin tarpeellista tieteellistä oppia". Koulu jakaantui kaksivuotiseen alempaan eli valmistavaan osastoon ja ylempään eli ammattiosastoon, joka kesti 2-4 vuotta. Ammattiosaston linjoja olivat teollinen kemia, siltain, rautateiden, teiden ja vesilaitosten rakentaminen, koneiden rakentaminen, maanmittaus ja rakennustaide. Muita aineita olivat fysiikka, kemia, mekaniikka, geometria, piirustus, mallitustaide sekä venäjän, saksan ja englannin kieli.
Valmistavalle osastolle pääsi, jos oli täyttänyt 14 vuotta ja osasi seuraavan esiopin:
"tieto neljästä laskutavasta kokonais-, murtoja laatuluvuilla, verrantolasku sekä neljä laskutapaa murrottomilla ja murrollisilla algebrallisilla lukuosoitteilla; oppi suorasta viivasta, kulmista, suoraviivaisista kuvioista ja ympyrästä, suhdeoppi ja sen sovittaminen edellämainittuihn suuruuksiin; Suomenmaan historia ja maantiede sekä yleisimmät asiat maailmanhistoriasta ja maantieteestä; ruotsinkielen kielioppi ja sen käyttäminen kirjoituksessa; saksankielen muoto-oppi ja kyky kääntämään helpompia kappaleita saksasta ruotsiksi; joku taito käsivaraispiirustuksessa".
Vaatimukset tarkoittivat, että oppilaan piti käydä ensin oppikoulua.