Senaattorit

Senaatin jäsenet nimitettiin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi eli syyskuun loppuun vuonna 1876. Hallitsija antoi asiasta manifestin toukokuun 15. päivä samaan tapaan kuin ennenkin. Tämä oli senaatin 25. valtalupa vuodesta 1809. Valtalupa tarkoitti sitä, että senaatti käytti hallitsijan valtaa niissä puitteissa kuin tämä suvaitsi.

Senaattiin ei tullut tällä kertaa yhtään uutta jäsentä. Tosin edellisen nimityksen jälkeen kokoonpano oli muuttunut kesken valtaluvan. Kolmen eronneen senaattorin tilalle nimitettiin uudet. Yksi näistä oli Haminan kadettikoulun tirehtööri Edvard af Forselles. Sotilaat olivat edelleen suurin ammattiryhmä myös senaatin talousosastossa. Heillä oli usein taustana maaherran virka.

Talousosaston varapuheenjohtajana jatkoi kenraali, vapaaherra Johan Mauritz Nordenstam. Hän oli ruotsalaisen kenraalin "venäläistynyt" poika. Hän oli luonut uransa nimenomaan Pietarin suosikkina ja oli myös aviossa venäläisen naisen kanssa. Paitsi senaatin johtava henkilö Nordenstam oli myös yliopiston kansleri ja hoiti myös kenraalikuvernöörin virkaa. Nordenstamia pidettiin venäläisen kurivallan edustajana ja siksi varsinkin opiskelijat olivat hänen kanssaan usein riidoissa ja kenraali näiden pilkan kohteena.

Kaikki senaattorit olivat lähtöisin yläluokasta. Jos senaattori ei ollut aatelistoa, hän tavallisesti pääsi tähän luokkaan ennen pitkää.¹