Huonoa elämää

Kotkalainen työmies lähetti Työmiehen Ystävään tammikuussa kirjeen. Se julkaistiin kyseisessä lehdessä, jonka oli juuri perustanut helsinkiläinen kirjastomies C.A. Gröneberg. Hän ajatteli tarjota sen avulla työväestölle hyödyllistä lukemista. Lehdessä ei ollut poliittisia kirjoituksia. Kotkalaismies keskittyi hänkin lähinnä moittimaan levottomuutta, jota uudet sahat, tehtaat ja vauraus toivat mukanaan.

"Pahuuden puoli näkyy meidän työkansassa ylimalkaan vallitsevan. Täällä kuin on työväkeä ympäriltä maamme, niin niistä näkee, miten harvat on rakastunna kirjallisuuteen niinkään paljon, että tuntevat ihmiselämää muulta kuin pahuuden kannalta."

Huolissaan kansakunnan tilasta oli myös senaatti. Jokavuotinen rukouspäivän julistus, jonka senaatti antoi hallitsijan nimessä lokakuussa, totesi:

"Kaikki inhimilliset hankkeet ja laitokset saattavat ainoastaan silloin menestyä ja siunausta tuottaa, kun Herran pelvon henki niissä elää. Jota pikemmin joku kansa elämässänsä edistyy, jota vilkkaammin johtavaiset aatteet ja kansakunnan ulkomuodot muuttuvat, sitä suurempi on vaara, että edistymisensä voi syrjään mennä... Missä niin tapahtuu, että aatteelliset pyrinnöt, johtavat pois Jumalasta, taikka että aineelliset harrastukset nielevät kaikki pyrinnöt... siellä täytyy yhteiskuntarakennuksenkin perinpohjin loukkaantua ja syöstä perikatoon."