Nuoriso

Vuosikymmenen maallinen menestys ja uusien ajatusten virta yhteiskunnan ja tieteen maailmassa huolestutti maan papistoa. Dogmatiikan professori Gustaf Johansson kirjoitti Tidskrift för Teologi och Kyrka -lehdessä:

"On yhä harvinaisempaa löytää nuorisossa jumalanpelkoa, joka kuitenkin on viisauden alku, ja kuuliaisuus isää ja äitiä kohtaan, jonka kuitenkin tulisi olla pedagogiikan ensi hedelmä, häviää levottomuutta herättävässä määrin... Tiede ja taide, kasvatus, politiikka ja teollisuus, sanalla sanoen koko inhimillinen kulttuuri, joka sivuuttaa uskon elävän, persoonallisen yhteyden Jumalaan, johtaa väistämättä hajaannukseen ja tuhoon."

Toinen nouseva vaikuttaja, kartanon omistaja ja talonpoikaissäädyn edusmies Agathon Meurman, kirjoitti Kirjalliseen Kuukauslehteen uudenlaisten harrastusten, tieteen, taiteen ja muun seuraelämän vaaroista:

"Ihmiset huomaavat, että niissä on jotakin oikeutettua ja nauttivat siis niistä. Jos nyt opettajat saattavat heitä sitä tekemään omantuntonsa loukkauksella, niin totutetaan ihmisiä yhä enemmän varsinaisissa paheissakin pakoittamaan omantunnon ääntä vaikenemaan, ja koko siveellis-uskonnollinen perustus raukee."

Myös muissa lehdissä valitettiin sekä säätyläisten turmeltuneista tavoista että kaupunkilaisten juopottelusta.