Terveydenhoito

Joulukuussa annettiin Terveydenhoitosääntö Suomenmaalle. Se määräsi ensi kerran kunnat toimimaan tehokkaasti asukkaidensa terveyden puolesta. Kaupunkeihin oli perustettava terveydenhoitolautakunta, joka valvoi yleistä terveydentilaa ja pani toimeen laissa määrätyt tehtävät. Maaseudulla sama tehtävä annettiin kunnallislautakunnalle. Kunnan oli erityisesti huolehdittava juomaveden laadusta, elintarvikkeiden kaupasta ja tarttuvien tautien torjunnasta. Useimmissa kaupungeissa niiden vastuulle tuli lisäksi sairaala.

Asetuksen taustalla oli uusi ulkomainen tietämys hygienian merkityksestä. Tauteja voitiin ehkäistä ennakolta. Vallitsevan teorian ja kokemuksen mukaan tautien havaittiin leviävän eniten siellä, missä on likaista. Tästä syystä tuli valvoa erityisesti tehtaita, ravintoloita, kaivoja, viemäreitä ja jätteiden säilyttämistä. Yleinen ongelma kaupungeissa oli paitsi ihmisten myös eläinten jätökset. Hevosen sontaa oli kaduilla jatkuvasti ja eläimiä saatettiin pitää kaupunkialueella.

Tautien torjunnassa oli tärkeintä, että tautivaarasta ilmoitettiin ja sairaat tarvittaessa eristettiin tehokkaasti. Siksi kunnalla piti olla sairaala tai vastaava tila hoitoa varten. Terveyskautakunnan tuli laatia joka vuosi toimintakertomus, josta selviäisi paikkakunnan yleiset terveysolot.