Lakien kodifiointi
Hanke Suomen lakien kodifikaatiosta eli yhdenmukaistamisesta venäläisen oikeusjärjestyksen kanssa tuli jälleen esille. Lokakuun 18. päivä tuli asiasta hallitsijan käskykirje kenraalikuvernöörille.
Aiheena tähän olivat rettelöt, joita santarmien ja Suomen viranomaisten välillä oli sattunut santarmien rikottua Suomen lakeja vallankumouksellisia etsiessään. Tämä tapaus oli esimerkki hankaluuksista, joita seurasi siitä, että maiden lakijärjestelmät olivat rakentuneet eri tavalla. Samoista asioissa oli erilaisia määräyksiä. Kummassakin maassa lainsäädäntö koostui monista erillisistä osista, joten yhtenäistämisen tarve oli ilmeinen pelkästään juridisistakin syistä.
Lakien kodifioimishanke tuli vahvasti esille Suomessa 1830-luvulla. Tuolloin kenraalikuvernööri Menshikov antoi asian kuitenkin olla. Suomalaiset olivat nimittäin epäluuloisia sen suhteen, koska pelkäsivät, että uudenaikaistaminen johtaisi Suomen erillisaseman heikkenemiseen.
Uusi määräys ei johtanyt välittömiin toimiin, mutta asian valmistelu jatkui. Suomalaisten asenne kodifikaation tuli entistäkin varovaisemmaksi, koska takana nähtiin venäläisten pyrkimys lujittaa keskusvallan otetta. Juuri senaattiin nimitetty Leo Mechelin julkaisi kirjan Suomen perustuslait, jossa näkökulmana oli Suomen perustuslakien suojaaminen.