Valtiontalous
Rautatie
Keisari vahvisti valtiopäivien päätöksen, että säädyt ottavat valtiolainan, jolla maksetaan Venäjän Valtiorahastoon takaisin 10 miljoonan markan apuraha, joka myönnettiin vuonna 1867 Pietarin ja Riihimäen välisen radan rakentamista varten. Venäjänpuoleinen rataosa pysyi edelleen Suomen valtionrautateiden hallinnassa. Rataosalta koottavat verot maksettiin edelleen Venäjän kruunulle, mutta Valtiorahaston osuus radan tulosta lakkasi, kun apuraha oli maksettu takaisin. Lokakuussa annettiin julistus, että avustus oli maksettu. Tästä lähtien voitto tulisi kokonaan Suomeen.
Laina
Laina velan maksuun otettiin Rotchild & Söhnen pankkiiriliikkeeltä kokonaan Saksan rahassa. Takaisinmaksuaika oli 42 vuotta ja korko 4 prosenttia. Pankille maksettiin lisäksi toimitusmaksuja obligaatioiden lunastamisesta. Laina ja kulut maksettiin kulkulaitosrahaston varoista, johon tuli 65 prosenttia rautatien voitosta.
Setelinanto
Muutoksella Suomen Pankin ohjesääntöön määrättiin, että liikkeessä sai olla seteleitä enintään 20 miljoonaa markkaa yli pankin varojen. Toistaiseksi setelinanto-oikeutta ei ollut käytetty kokonaan.
Poikkeustullit
Keisarikunnan valtiovarainministeri päätti, että Jokioisten kartanon osakeyhtiö ja Peron naulatehdas saivat, aikaisemmin myönnetyn määrän lisäksi, viedä Venäjälle tullitta nauloja 10.000 puudan edestä vuosittain. Tavarasta oli oltava todistus sen alkuperästä eli että naulat oli varmasti tehty Suomessa.
Erioikeudet tullivapaudesta vahvistettiin myös niille tamperelaisielle tehtaille, jotka perustettiin kaupungin vuonna 1876 laajentuneelle alueelle. Raaka-aineiden tullivapauden osalta vapaus myönnettiin kuitenkin vain siten, kuin asetus vuodelta 1858 sanoi.
Tulot ja menot
Valtion välittömät verotulot olivat tänä vuonna 6,6 miljoonaa markkaa. Tätä huomattavasti enemmän tuottivat tullimaksut, joista kertyi 14,7 miljoonaa markkaa. Valtion talous olikin täysin riippuvainen tullituloista. Yleisen valtiorahaston lisäksi valtiolla oli toinen suuri rahasto, sotilasrahasto. Sen menot olivat tänä vuonna 9 mmk. Tästä saatiin koottua sotilasveroilla alle 3 miljoonaa. Loput varat säädyt myönsivät lisämäärärahana valtion muista tuloista. Kasarmien rakentamiseen varattiin kolme miljoonaa. Saman verran yhteensä käytettiin koululaitokseen, sairaanhoitoon ja vankiloihin. Ylimääräisten suostuntaverojen käyttö päätettiin aina erikseen.1