Irtolaisuus

Pälkäneläisen Höllin isännän ilmoitus kirkkoherralle maillaan asuvista ihmisistä. Pälkäneen seurakunta.
Uudessa laissa irtolaisuus tarkoitti kulkurielämää. Sellaiseen saattoi siten syyllistyä sekin, jolla oli vakituinen asuinpaikka. Rehellinen ja itsensä elättävä mutta kiertävää elämää viettävä ihminen ei ollut enää irtolainen. Irtolaisina pidettiin niitä, jotka syyllistyivät siveettömyyteen, varsinkin haureuteen, juopotteluun tai muuhun paheellisuuteen.
Tilan omistajan velvollisuus oli ilmoittaa seurakunnan papille, ketä hänen maillaan asui. Hän ilmoitti sekä talon palveluksessa olevat rengit ja piiat että talon mailla asuvat torpparit ja muun työväestön. Omassa taloudessa asuvia sanottiin itsellisiksi (selvförsörjare). Jos itsellinen ei ollut kirjoilla minkään talon "alla" eikä siten nauttinut laillista suojelua, hän oli vanhan lain mukaan irtolainen. Uudessa laissa tämä ei ollut irtolaisuuden ehto.
Uuden lain mukaan jokainen sai muuttaa vapaasti paikkakunnalta toiselle. Siihen tarvittiin kuitenkin papin antama muuttotodistus. Lain muutos oli tarpeen, jotta se ei olisi ristiriidassa vuonna 1879 säädetyn elinkeinovapauden kanssa.