Muita aiheita...
Elinkeinovapaus
Vuonna 1879 säädettyä elinkeinoasetusta muutettiin siten, että täysi vapaus ulotettiin nyt myös vuorilaitoksiin ja sahoihin. Rautatehtaan tai sahan perustajan oli tästä lähin annettava ilmoitus ja tietoja toiminnastaan, vahvistettava tavaraleimansa ja maksettava kirkollismaksut ja verot. Jos perustettava laitos käytti vesivoimaa, siihen oli saatava asianmukainen lupa.
Kymin OY:n tehdas. Valok. Charles Riis & Co. Museovirasto.
Kymintehdas
Kymintehdas rakennettiin 1870-luvulla ja sitä oli laajennettu useaan kertaan. Tänä vuonna aloitettiin sellutehtaan pystyttäminen. Siellä oli jo menestyvä puuhiomo, joka teki hioketta mekaanisesti. Paperitehdas teki tapettipaperia, jolla oli hyvä menekki Venäjällä. Nyt tehdas tuotti jo myös sievoisen voiton. Kaksi vuotta sitten valmistui kansakoulu. Tehdas rakensi myös työväelle asunnot.
Myös muualla maassa alan teollisuus oli nopeassa kasvussa. Paperi- ja selluteollisuuden tuotannon arvo oli noin 10 miljoonaa markkaa ja työntekijöitä oli 2.500. Ensimmäinen sulfiittiselluloosatehdas aloitti Valkeakoskella.
Rautatie
Simolan– - Lappeenrannan rata avattiin liikenteelle 1. elokuuta. Pietarin asemalle asetettiin Suomen rautatiehallituksen palkkaama asemakasööri.
Paloapuyhtiö
Vuonna 1832 perustetun Suomen yleisen paloapuyhtiön säännöt uudistettiin. Nimeksi tuli Kaupunkien yleinen paloapuyhtiö Suomessa. Silti yhtiö vakuutti myös rakennuksia maalla. Sen kantarahasto oli 48.000 markkaa. Vakuutusmaksu tiilikattoisesta puisesta rakennuksesta oli 6,20 mk jokaista vakuutussumman tuhatta markkaa kohden. Se maksettiin vuosittain.
Vuokrat
Helmikuussa määrättiin asumuskorvaus sotaväen palveluksessa oleville henkilöille. Summa sisälsi vuokran, siihen luettuna lämmityksen, valaistuksen sekä menot virkahevosen ylläpidosta. Summat Helsingissä eri arvoisille upseereille olivat:
- Suomen sotaväen päällikkö 3.600 mk vuodessa;
- esikuntapäällikkö 2.400 mk;
- komppanianpäällikkö 1.600 mk;
- pataljoonan kasööri 900 mk;
- pataljoonan saarnaaja 900 mk;
- luutnantti 500 mk;
- kirjuri ja alipäälliköt 240 mk.
Markkinat
Markkinoiden pitämiseen vaadittiin edelleen lupa, vaikka maakauppa oli vapautettu. Markkinat olivat paikkakunnalla suuri tapaus, joka kokosi satoja, jopa tuhansia ihmisiä. Niistä kuulutettiin kirkossa. Markkinoihin liittyi myös järjestyshäiriöitä ja kevyttä elämää, joka paheksuttiin. Puhuttiin kielteisesti "markkinakansasta".
Parkanon markkinoista annettiin 16. heinäkuuta seuraava julistus:
"Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus
vuotuisten eläinmarkkinain pitämisestä Parkanon pitäjän kirkonkylässä Turun ja Porin lääniä.
Me Aleksander Kolmas jne., Teemme tiettäväksi: että Me asiasta tehdyn alamaisen esityksen johdosta olemme nähneet hyväksi Armossa sallia, että alkaen vuodesta 1886 vuotuisia eläinmarkkinoita ainoastaan sarvikarjan kauppaa varten vastaiseksi pidettäköön Parkanon pitäjän kirkonkylässä Turun ja Porin lääniä noin Lokakuun 9 päivän tienoissa. Näitä markkinoita pidettäköön vaan yksi päivä. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 16 p:nä Heinäkuuta 1885.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa."
Hispania
Venäjä teki kauppa- ja merenkulkusopimuksen Hispanian kuningaskunnan kanssa. Se koski ilman eri käskyä Suomea. Samanlainen sopimus vapaasta merenkulusta ja kaupasta Venäjällä oli useimpien maiden kanssa. Sopimuksen alussa Aleksander III mainittiin yli 50 maan hallitsijana tai jollakin tapaa kruunuun osallisena. Hän oli mm. Smolenskin, Liettuan, Wolhynian, Bodolian ja Suomen Suuriruhtinas sekä Norjan perillinen.
Teollisuuskoulut
Teknillisen opetuksen edistämiseksi määrättiin, että Suomenmaahan oli perustettava teollisuuskouluja. Niiden tehtävänä oli antaa tietoja ja taitoja, jotka olivat tarpeellisia työnjohtajille, työmestareille ja koneenkäyttäjille. Koulussa annettiin sekä yleissivistävää teknistä opetusta että erityiskursseja. Oppilaaksi pääsi kansakoulun käynyt, 17-vuotias nuorukainen, joka oli ollut vuoden teknillisessä työssä. Koulu oli ennestään teknillisenä reaalikouluna Helsingissä, Turussa ja Nikolainkaupungissa. Kokonaan uudet koulut perustettiin Kuopioon, Tampereelle ja Viipuriin. Ne kaikki perustettiin valtion varoilla.
Käsityöläiskoulut
Samalla kun päätettiin perustaa valtion teollisuuskouluja, myönnettiin lupa perustaa yksityisiä käsityöläiskouluja, jotka voivat saada valtionapua. Näihin pääsivät sekä miehet että naiset, jotka toimivat käsityöammateissa. Koulu oli osa-aikainen, se toimi sunnuntaisin ja arki-iltaisin. Johtavana eli pääkouluna toimi Helsingin Taideteollisuus-Yhdistyksen koulu. Käsityöläiskouluja pidettiin tarpeellisena, jotta nuoret oppilaat ja kisällit eivät jäisi ilman yleissivistystä. Nämä saivat mahdollisuuden opiskella työn ohessa, – ettei koulu häiritsisi työntekoa. Kisällikirjaa ei saanut, ellei ollut käynyt kansakoulua.
Upseerieläke
Upseereille säädettiin 14. joulukuuta eroamisikä. Rauhanaikana näiden tuli erota seuraavassa iässä:
- kapteeni ja alemmalla asteella olevat 50-vuotiaana;
- reservin komppanianpäällikkö 55 v.
- esiupseeri vakinaisessa väessä 60 v.
Upseeri sai halutessaan ja kyetessään palvella viisi vuotta pidempään. Eron jälkeen upseereille maksettiin eläkettä virkavuosien perusteella riippumatta tämän terveydentilasta. Liikekannallepanossa upseerien oli kutsuttaissa palattava entiseen asemaansa 65-vuotiaaseen asti.