Koulut
Tyttöjen opetus
Määräys tyttöjen ja poikien opettamisesta erikseen kumottiin. Maahan oli jo perustettu yhteiskouluja. Vuonna 1883 aloitti Helsingissä pastori Brobergin Läroverket för gossar och flickor ja tänä vuonna Lucina Hagmanin johtama Suomalainen yhteiskoulu. Ne todistivat, että tytöt eivät olleet heikkolahjaisempia kuin pojat.
Viime vuonna perustettavaksi määrätyt tyttökoulut ja jatko-opistot saivat lukukaavat ja oppikurssit. Niiden mukaan mm. voimistelussa oli tehtävä "harjoituksia jotka tarkoittavat notkeutta ja suloa sekä vakavuutta liikkeissä". Poikien voimistelussa taas korostettiin notkeutta ja voimaa.
Kansakoulu
Seuraaville kolmelle vuodelle myönnettiin kansakoulujen rakentamiseen ja ylläpitoon 2,6 miljoonaa markkaa. Pääosa tästä summasta meni maaseudun opettajien palkkoihin. Perustamisavustusta annettiin Viipurin lääniin Salmin, Suojärven ja Korpiselän pitäjille.
Lukuvuoden pituuden päätti kunta. Lukuvuosi alkoi elokuussa ja päättyi kesäkuussa. Kesäloman lisäksi oppilailla oli "lupa-aikaa" jouluna, pääsiäisenä ja helluntaina.
"Jos nähdään että ylhäisemmän kansakoulun oppilaat kiireenä työaikana syksyllä ja keväällä eivät suuretta vahingotta saata mennä kodistaan pois, vapautettakoot he sanottuna aikana koulunkäynnistä."
Opettajat
Kansakoulunopettajat saivat kiinteän eläkkeen valtion varoista. Opettajaseminaareihin perustettiin uusia virkoja ja palkkoja nostettiin. Samalla määrättiin opettajien kelpoisuusehdoista. Niihin kuului aina opetusharjoittelu. Naisopettajien piti osoittaa aina myös "siveellistä vakavuutta, tasaista mielenlaatua ja nuorison johtamiseen soveliasta luonnetta".
Opettajiksi opiskelevia oli seminaareissa yhteensä 597, joista enemmistö oli naisia. Kaupunkien kansakouluissa oli toimessa 448 opettajaa. Maaseudulla oli ylemmissä kansakouluissa yhteensä 683 opettajaa.
Normaalilyseo
Suomalainen alkeisopisto Helsingissä eli yksityinen lyseo, joka otettiin valtion haltuun, muutettiin suomenkieliseksi normaalilyseoksi ja aikaisemmin sellaiseksi tehty Hämeenlinnan lyseo muutettiin tavalliseksi klassilliseksi lyseoksi, jonka opetuskielenä oli suomi.
Laulut
Vaikka laulaminen jalosti mieltä, oli selvää, että "lukeminen käypi laulamisen edellä" ja vasta "sanalliset sulosoinnut" takasivat hyvän oppimisen. Lauluista oli aina katsottava, etteivät ne sisältäneet "mitään typerää ja mautonta, vielä vähemmän mitään siveelliseltä kannalta arveluttavaa".1