Sananvapaus
Hans Kejserliga Maj:ts Nådiga Kungörelse, angående wissa Intimationers införande uti ett utkommande Officielt Dagblad, under namn af Åbo Allmänna Tidning. 22.11./4.12.1809. Kansallisarkisto.
Hallituskonseljin ohjesäännössä kirjapainot ja kirjakaupat määrättiin kansliatoimikunnan alaisuuteen. Tämän perusteella sen tuli valvoa julkaisujen laillisuutta. Koska niitä oli kovin vähän, eikä määräystä täsmennetty, varsinaista sensuuria ei Suomessa ollut.
Kirkolla ja yliopistolla oli oikeus painaa ja levittää uskonnollista ja tieteellistä kirjallisuutta ilman ennakkotarkastusta. Ne valvoivat itse oman alansa kirjallisuutta.
Joukuussa säädettiin, että ne kuulutukset, jotka siihen asti oli julkaistu Sveriges Postoch InrikesTidningar -lehdessä, oli seuraavan vuoden alusta julkaistava silloin ilmestymisensä aloittavassa virallisessa Åbo Allmänna Tidning -lehdessä.
Sanomalehdille ei asetettu varsinaista ennakkotarkastusta. Asioihin puututtiin, kun tarvetta ilmeni. Niiden julkaiseminen, kuten lehtien ja kirjojen tuonti, voitiin kieltää milloin tahansa. Joulukuussa kenraalikuvernööri de Tolly huomautti kirjeessään, että maahan oli tuotu sopimattomia kirjoja Ruotsista.