Kirkko ja akatemia
Valtakunnansihteeri Mihail Speranski nimitettiin yliopiston kansleriksi. Nimityksen teki keisari, kun yliopisto itse ei osannut henkilöä valita. Speranski hyväksyttiin mielihyvin.
Sperenskin nimitys oli merkki siitä, että laitosta pidettiin kirkon ohella tärkeänä tekijänä suomalaisten taivuttamisessa uuden vallan puolelle. Tämä ei ollutkaan vaikeaa, kun yliopistolle luvattiin lisää rahaa ja virkoja. Yliopistoväki olikin ensimmäisten joukossa vannonut uskollisuuden valan uudelle hallitsijalle. Yliopiston asemaan ja opetusohjelmaan ei vaadittu mitään muutoksia. Venäläisille oli tärkeää Ruotsin vaikutuksen vähentäminen.
Myöskään kirkon asemaa ei muutettu, vaikka valtakunnassa oli toinen virallinen usko. Päinvastoin myös kirkolle luvattiin uusia etuja.
Turun piispalla Jacob Tengströmillä oli suuri vaikutus kirkon aseman vakiintumiseen. Hän oli jopa poikkeuksellisen innokas Venäjän vallan kannattaja. Hän ei pitänyt säätykokoustakaan mitenkään tarpeellisena ja kannatti myös venäjänkielen opiskelua, jotta Suomen ja Venäjän kansat "voisivat todella yhdistyä yhdeksi kansaksi".1 Arkinen työ seurakunnissa jatkui entiseen tapaan.