Vappujuhla
Helsingin työväestö vietti 1. päivä toukokuuta yhteistä vappujuhlaa Korkeasaaressa. Tilaisuuden järjestivät kaupungin kirjatyöntekijät. Tähän asti vappu eli Valpurin päivä oli ylioppilaiden kevätjuhla. Tämä perinne tuli kirkkovuoden alkamisesta 1. toukokuuta ja tässä tarkoituksessa vappu oli perinteinen juhlapäivä myös Suomen pappiloissa. Kirkollinen juhlapäivä tuli siitä, että tuona päivänä julistettiin pyhimykseksi prinsessa ja abbedissa Walpurgis, joka kuoli noin vuonna 780. Pakanallisessa perinteessä sama päivä oli peltojen hedelmällisyyden juhla, jolloin noidat parittelivat pirun kanssa. Näitä häädettiin ja peloteltiin tulilla ja pitämällä kovaa meteliä. Tämä tapa muuttui vähitellen karnevaaliksi.
Työväenjärjestöt saivat mallin vapun viettoon Amerikasta, missä tällaisia juhlia oli jo järjestetty. Viime vuonna Pariisissa kokoontunut kansainvälinen työväenkongressi päätti, että vuonna 1890 järjestetään mielenosoitus kahdeksan tunnin työpäivän puolesta kaikissa maissa toukokuun 1. päivänä.
Helsingin vappujuhla herätti myös vastustusta. Työväenyhdistyksen perustaja, tehtailija V.J. von Wright kirjoitti, että tällainen mielenosoitus oli vastoin työväenliikkeen tarkoitusta. Sille ei ollut myöskään taloudellisia edellytyksiä. Muualla maassa työväenyhdistykset tavoittelivat 10 tunnin työpäivää; se jättäisi riittävästi aikaa sivistysharrastuksiin.