Julkinen sana
Sensuuri
Hallituskonselji asetti 9. huhtikuuta vastuun ulkomailta tuotavien kirjojen tarkastusvelvollisuudesta prokuraattorille. Tullimiehet eivät saaneet luovuttaa kirjaa omistajalle ennen kuin prokuraattori tai hänen asiamiehensä oli sen tarkastanut.
Syynä tähän oli se, että maassa levisi kaksi ruotsalaista kuvausta Venäjästä ja Suomen sodasta, joita kenraalikuvernööri piti sopimattomina.
Kirjapainojen ja kirjakauppojen valvonta kuului hallituskonseljin kansliatoimikunnalle, ja yliopisto ja kirkko valvoivat omia julkaisujaan.1
Kaikki julkaisutoiminta ja posti olivat viranomaisten valvonnassa, mutta yksityiskohtaisia ohjeita sensuurin sisällöstä ei annettu.
Virallinen lehti
Åbo Almänna Tidning muuttui vuoden alusta viralliseksi lehdeksi edellisen vuoden joulukuussa annetun asetuksen perusteella. Se sai oikeuden julkaista myös ulkomaanuutisia. Lehteä toimitti Johan Fredrik Wallenius.
Lehti julkaisi tammikuussa Napoleonin puheen, jossa tämä oli maininnut, että “liittonsa johdosta Englannin kanssa†Ruotsi oli menettänyt “kauneimman ja tärkeimmän†alueensa Venäjälle.