Ruununraakit
Miehiä, jotka eivät läpäisseet sotaväen kutsuntatarkastusta kutsuttiin ruununraakeiksi. Sana tuli ruotsin sanoista kron ja kraka.
Kaikki Suomen miehet 21:sta 40:en vuoteen olivat asevelvollisia eli heidän tuli puolustaa maataa sodassa. Kaikki joutuivat kutsuntoihin, missä tehtiin lääkärintarkastus. Jos tarjokkaasta oli vikoja, jotka estivät asepalvelun, hänet vapautettiin asepalveluksesta osin tai kokonaan. Kutsunnoissa hyväksytyistä arvottiin ne, jotka määrättiin kolmeksi vuodeksi vakinaiseen palvelukseen. Muut määrättiin suoraan reserviin. Heidän tuli osallistua vain kesäisin pidettäville leireille. Viiden vuoden jälkeen heidät siirrettiin nostoväkeen, joka voitiin koota vain sota-aikana.
Nuorten miesten pituuteen vaikutti kasvuiässä saadun ravinnon määrä ja laatu. Nälkävuosina 1867 - 1868 syntyneet olivat muita pienikokoisempia. Kutsuntatilaisuudessa suoritetttiin asevelvollisten katsastus. Siitä oli tarkat ohjeet. Niiden mukaan "ensiksi mitataan ruumiinpituus pykälöidyllä ja va'atulla mittapuulla". Nuorten miesten keskipituus oli 167 cm. Pisimpiä olivat Ahvenanmaan ja länsirannikon miehet, lyhyimpiä Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja itäisimmän Suomen miehet.1
Asetuksen liitteenä oli pitkä lista niistä vioista, joiden perusteella sotaväkeen ei otettu. Näitä vikoja lueteltiin 69.