Henkikirjoitus

Henkikirjoituksesta annettiin uusi laki. Sen mukaan "henkikirjoituksen tarkoituksena on tiedon saaminen väkiluvusta ja erästen kansalaisvelvollisuuksien ja -oikeuksien perusteena oleminen".

"Jokainen Suomen kansalainen on... vaimonsa, lastensa ja muitten hänen huonekuntaansa oikeastaan kuuluvain henkilöjen kanssa hengille kirjoitettava siinä paikkakunnassa, jossa hänellä on asuntonsa ja kotonsa; ja ovat silloin myöskin kaikki tilat, laitokset ja muut kiinteistöt sekä kaupungissa että maalla henkikirjaan merkittävät."

Laissa määrättiin erikseen siitä, miten toisella paikkakunnalla oleskelevat tuli henkikirjoittaa. Henkikirjoitus oli jokaisen maan ja liikkeen omistajan velvollisuus. Isäntä merkkautti henkikirjaan kaikki, jotka asuivat hänen talossaan, maallaan tai olivat hänen palveluksessaan. Kunnan ja valtion laitosten johtajien työ oli pitää kirjaa niissä asuvista ja:

"Suomen sotajoukon komentaja on velvollinen ... henkikirjoitukseen antamaan luettelot sotajoukossa vakinaisesti palvelevista alipäälliköistä ja sotamiehistä sekä heidän perheistään ja palvelusväestään."

Henkikirjaan merkittiin kaikki yli 16-vuotiaat ja nuoremmista vain näiden lukumäärä. Seurakunta piti kirjaa myös lapsista, syntyneistä, kuolleista ja muuttaneista. Seurakunnan luettelot olivat henkirjan pohjana.