Lohenkalastus
Tornionjoen lohenkalastuksesta tuli voimaan uudet säännöt. Sen mukaan kalastus talvella oli kielletty:"Syyskuun 1 päivästä alkaen siksi kuin jäät keväällä ovat lähteneet älköön siis sillä poikkeuksella, mikä aiheutuu siitä että taimenenpyynti mainituissa paikoissa on luvallinen Syyskuun 24 päivän loppuun saakka lohen, taimenen tahi muunnimisen lohensukuisen kalan pyyntiä varten tarkoitettuja pyydyksiä, olivatpa ne minkä nimisiä ja laatuisia tahansa, kalaveteen jätettäkö, vielä vähemmin siihen laskettako tahi siinä muulla tavoin käytettäkö."
Eri kalojen ja kalastustapojen käytöstä annettiin myös tarkat ohjeet.
Kemijoen lohipato rakennettiin kyläläisten yhteisvoimin kruunun luvalla. Pato rakennettiin kivistä, puista, risuista ja muista esteistä, jotka ohjasivat kalojen kulkua karsinaan. Sieltä saalis oli helppo nostaa ylös verkon eli kulteen avulla. Kun kalastusaika alkoi, pato käytiin kokemassa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Kala varastoitiin ja myytiin. Koska lohi oli "valtion kala" siitä maksettiin lohivero. Ylijäämän jakoi kullekunta. Köyhille tarjottiin ilmaista "uutiskalaa".
Lohisaalis oli tänä vuonna 587 tonnia eli lähes sama kuin edellisinä vuosina. Siikaa saatiin 711 tonnia. Paljon isompi saalis saatiin silakasta: 8.387 tonnia. Suomen kalanviennin arvo oli noin 2,5 miljoonaa markkaa vuodessa.