Metsästys

Tänä vuonna annettiin uusi asetus metsästyksestä, jossa määriteltiin sekä metsästysoikeus että rajoitukset, joiden tarkoitus oli suojella eläinkantaa. Laki kielsi mm. ansojen ja satimien käytön suurimmassa osassa maata. Asetus piti lukea kirkossa ja osia siitä toistettiin määräpäivinä, jotta kansalaiset olivat varmasti selvillä mm. rauhoitusajoista. Samalla annettiin tarkempia, määräaikaisia määräyksiä metsästyksestä.

Vaikka metsästyslaki oli suojeleva, se ei poistanut laajamittaista metsästystä, joka oli tärkeä toimeentulolähde. Valtio maksoi petoeläimistä edelleen tapporahaa. Tänä vuonna tapettiin 68 karhua ja 17 sutta. Muiden kuin lintujen metsästys oli vähenemässä.

"Jos joku missä hyvänsä sattumalta tapaa vahinkoeläimen valloillansa, saapi hän sen tappaa tahi kiinni ottaa ja pitää. Vahinkoeläimiä tämän asetuksen mukaan ovat: karhu, susi, ilves, ahma, kettu, näätä, hilleri, vesikko eli tuhkuri, saukko, järvihylje, maakotka, merikotka, huuhkaja, hiiriäispöllö, tunturipöllö, kaikki haukan sukuiset linnut, kalasääski, merilokki, räiskä, kuikka eli kaakkuri, uikku eli härkälintu, merimetso, korppi, varis, harakka, närhi ja kuusanko."

Näistä vain suurempia vahinkoeläimiä sai tappaa toisen maalla ilman lupaa.

Metsästäminen oli pääosin sallittu vain omalla tai laillisella yhteisellä maalla. Hirvenmetsästys oli pienin poikkeuksin kielletty koko maassa.