Rukouspäivä

Senaatti antoi vuoden lopulla rukouspäiväjulistuksen tulevalle vuodelle. Siinä oli tapana kuvata kuluneen vuoden tapahtumia. Nyt tilanne oli outo, koska senaatti oli joutunut ristiriitaan hallitsijan kanssa, jonka nimissä se kuitenkin toimi.

Julistuksessa ei viitattu poliittisiin tapahtumiin lainkaan, vaan julistettiin ehdotonta alistamista Herralle:

"Kristityn kansan velvollisuus ja kallis oikeus on astua Herran kasvojen eteen ja edeskantaa Hänelle sydämmensä uhrit. Sillä ihmishenki, joka on luotu elämään yhteydessä Jumalan kanssa, ei voi saada sisimmälle kaihollensa tyydytystä niistä kuin maailmassa on, ei maailman kullasta ja kunniasta, ei sen mukavuudesta ja hekumasta."

Vuosisadan viimeinen vuosi oli edessä. Kuin pelotuksena kansalaisille julistus muistutti historian lopusta:

"Kun kehitys on päättynyt ja maailman kansat kokoontuvat maailman tuomarin eteen, silloin "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella, ja kansat oikeudella"... Jotta Suomen kansa tulevanakin vuonna, yhdeksännentoista vuosisadan viimeisenä, saisi erityisen tilaisuuden etsiä Herran kasvoja ja kylvää rukouksen siementä tulevan maailman maaperään sekä siten arvokkaasti valmistautua käymään uuteen vuosisataan ja sen tuntemattomia vaiheita kohden, on Keisarillinen Senaatti tahtonut säätää neljä semmoista kiitos-, katumusja rukouspäivää..."