Osuustoimintalaki
Nykyaikainen osuustoimintaliike saapui Suomeen verraten myöhään. "Helsingin yleinen ravintoyhdistys" perustettiin vuonna 1889. Samoihin aikoihin perustettiin osakeyhtiön tai yhdistyksen muotoon osuuskauppoja muutamiin muihinkin kaupunkeihin, jopa maalaiskuntiinkin.
Osuusmeijereitä perustettiin jo 1880 ja varsinkin 1890-luvulla milloin yhdistyksen, milloin osakeyhtiön muotoon. Järjestelmällisesti ja itsetietoisena yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä alettiin osuustoimintaa Suomessa ajamaan vasta sen jälkeen, kun professori Hannes Gebhard 1890-luvulla ryhtyi tekemään asiaa tunnetuksi.
Gebhardin vuonna 1899 perustama Pellervo-seura teki aatetta tunnetuksi ja kannusi perustamaan maamiesseuroja, joiden määrä lisääntyikin huimaa vauhtia.
Ajanmukaisen osuustoiminnan tieltä esteet purki 10. heinäkuuta annettu Osuustoimintalaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta:
"Sellaisen yrityksen yhteistä toteuttamista varten, jonka tarkoituksena on helpottaa osallisten elinkeinon harjoittamista taikka muutoin heidän toimeentulonsa ehtoja, olkoon lupa perustaa yhtiö, jonka jäsenet ovat vastuunalaiset yhteisistä sitoumuksista."