Työttömyys
Tupakkatehtaan työntekijöitä. Kuva: Museovirasto.
Työttömyyden laajuudesta komitea ei saanut tarkkaa kuvaa, koska tilastoa ei tehty. Työnvälitystoimiston tehtävä ei ollut pitää kirjaa työttömien määrästä vaan ainoastaan välittää työpaikkoja.
Komitea laski, että työttömyyttä kuvasi varsin hyvin niiden miesten määrä, jotka kaupunki oli talvella palkannut työttömyyden vuoksi. Näitä oli 771 eli 4 prosenttia kaupungin miehistä. Kun nämä elättivät lisäksi keskimäärin 2,4 muuta ihmistä, komitea laski, että 5,6 prosenttia väestöstä oli riippuvainen kaupungin työttömyystöistä.
Työvoimatoimistosta työtä haki viime vuonna yhteensä 1.838 henkeä. Näistä kaksi kolmasosaa oli rakennusja ulkotyöläisiä, mutta joukossa oli jonkin verran myös naisia. Näitä irtisanottiin tehtaista, jos tuotantoa piti supistaa. Yleensä lähteä saivat viimeksi tulleet nuoret työntekijät.
Komitea selitti työttömyyttä kaupungin nopealla kasvulla. Teollisuus ja koko väestö kasvoivat ennätysvauhtia 1890-luvulla. Se toi kaupunkiin niin paljon väkeä, että kaikille ei enää riittänyt töitä, kun teollisuuden kasvu pysähtyi uuden vuosisadan alussa. Samalla pysähtyi rakennustoiminta. Osa työvoimasta palasi maaseudulle tai muutti pois, monet Amerikkaan, mutta kaikille se ei ollut mahdollista.
Komitea totesi, että teollisuuden työpaikat riippuivat markkinoista, mutta piti työttömyyden pääsyynä työvoiman tarjontaa. Maalta muutettiin liian usein kaupunkiin. Tämä taas johtui maatalouden koneistumisesta, väen kasvusta siellä, huonoista sadoista ja puun hinnan noususta. Komitea siis löysi kaupungin työttömyyden syyn maaseudulta. Jo aikaisemmin Tampereella oli vaadittu maalaisten muuttamisen rajoittamista, jotta työtä riittäisi omille asukkaille. Nyt todettiin, että kaupungin oli lievitettävä hätää, mutta työttömyystöihin pääsisivät vain omat asukkaat, etupäässä perheelliset. Palkka kunnan töissä tuli olla alempi kuin vapailla työmarkkinoilla. Lisäksi esitettiin maatöiden järjestämistä, ettei työttömyys kasaantuisi kaupunkiin.
Hämeenlinnalaisen tupakkatehtaan työntekijöitä. Työttömyys kosketti tehdastyöntekijöitä huomattavasti harvemmin kuin rakennusja muita ulkotyöläisiä. Tehdastyötä pidettiin arvossa sen pysyvyyden vuoksi.