Laukon häädöt

Johan Knutsonin kuva Laukosta. Se julkaistiin väritettynä teoksessa La Finlande pittoresque vuonna 1853 ja sittemmin useasti uudelleen.
Torppareita ryhdyttiin häätämään poliisivoimin, jolloin syntyi vaikeita tilanteita. Paikallisten viranomaisten apuna oli mm. ratsupoliisiosasto. Kun rakennuksia rikottiin, viranomaisten menettelyn töykeyttä arvosteltiin sekä porvarien että vasemmiston lehdissä.
Tapaus herätti suurta huomiota ja mm. Helsingin Rautatientorilla pidettiin 20. tammikuuta mielenosoituskokous häätöjen johdosta. Asia meni myös eduskuntaan ja sillä oli pitkäaikainen vaikutus poliittiseen ilmapiiriin. Eduskuntavaalit olivat maaliskuussa.
Laukon kartono oli tuttu suomalaisille monista taruista ja kertomuksista. Se oli mukana myös Topeliuksen matkakirjoissa. Se kuului pitkään Kurjen suvulle ja liitettiin tarinaan Elinan surmasta. Laulun merkitsi Laukossa muistiin Elias Lönnrot, joka asusti siellä kotiopettajana ja sai myös tukea Kalevalan keruumatkalle. 1800-luvulla kartano kuului Törngrenin suvulle. Tehtailija Adolf Törngren menetti kartanon konkurssissa. Lakon aikana isäntänä oli vapaaherra Herman Standertskjöld-Nordenstam, joka oli luonut uransa Venäjän armeijassa.