Työväen elintaso
Vera Hjelt teki tutkimuksen, jossa hän selvitti työväestön elinoloja. Se oli ensimmäinen laaja tutkimus aiheesta ja perustui työntekijöiden itse pitämiin päiväkirjoihin, joihin merkittiin vuoden aikana kaikki tulot ja menot. Tutkimus osoitti, että perheen vaimon ja lasten tuoma raha oli usein välttämätön osa toimeentuloa. Perheelliset naiset eivät yleensä olleet palkkatyössä, mutta sivutulojen hankkiminen oli yleistä.Suurin toimeentulon uhka oli perheenpään sairastunen tai työttömyys. Työväen elintaso oli selvästi noussut yhden sukupolven aikana, mutta ei juuri viime vuosina. Tosin työaika teollisuudessa oli lyhentynyt 12:sta 10 tuntiin. Tehdastyöväestön elinoloja pidettiin selvästi parempina kuin maatyöväen oloja.
Strömforsin ruukin työväenasuntoja. Työväestön asumisolot olivat parhaat siellä, missä yhtiöt rakensivat asuntoja ja huonoimmat suurissa kaupungeissa. Asunnoista oli pulaa ja vuokrat olivat korkeat.
Tamperelaisen työläisperheen keskimääräinen kuukausitulo oli 130 markkaa. Tästä perheenpää toi 89 markkaa. Suurin menoerä oli ruoka (74 mk) ja siitä valtaosa (55 mk) meni leivän ja maidon ostoon. Lihaan ja juustoon käytettiin 9 mk, kahviin ja sokeriin 10 mk. Vuokra oli 22 markkaa ja vaatteita tai kangasta ostettiin 15 markalla. Lasten kouluttaminen ja huvit veivät yhteensä vain hieman toista markkaa, eli niihin ei ollut varaa. Keskiluokka kulutti 3-5 kertaa enemmän.1