Kirjallisuus
Uutta kotimaista kaunokirjallisuutta oli jälleen tarjolla: Santeri Ivalon "Erämaan taistelu", Arvid Järnefeltin "Veneh'ojalaiset" ja Maria Jotunin "Arkielämää". Romaanissaan "Punainen viiva" Ilmari Kianto kuvasi vuoden 1907 eduskuntavaaleja. Esikoiskirjailija Irmari Rantamalan teokset olivat "Harhama" ja "Martva".
Eino Leino julkaisi teoksen "Suomalaisia kirjailijoita: pikakuvia", jossa hän luonnehti kahtakymmentä suomenkielistä kirjailijaa Elias Lönnrotista Teuvo Pakkalaan. Oma lukunsa oli luonnollisesti Aleksis Kivestä, mutta Leino esitteli myös uusinta kirjallisuuttamme.
Mm. Bernhard Shaw'n "Candida" ja "Ei sitä voi koskaan tietää", sekä E.T. Seton'in "Villejä eläimiä" ilmestyivät suomeksi.
Helsingin Kaiku -lehden mukaan "erittäin merkittävää on, että amerikkalaisen kirjallisuuden kukoistavin aika oli viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Silloin esiintyivät melkein kaikki ne henkilöt, jotka ovat tehneet uuden maailman kirjallisuuden tunnetuksi Atlantin tällä puolen."
Johannes Linnankosken teoksista "Laulu tulipunaisesta kukasta" julkaistiin saksaksi ja "Pakolaiset" viroksi. Tallinnassa julkaistiin käännöksenä myös Arvid Järnefeltin "Maaemon lapsia".1