Vapaa-aika
Savonlinnan kaupungissa pidettiin 3–7. heinäkuuta oopperajuhlat, joiden ohjelmaan kuului myös kansankonsertteja ja symfoniakonsertteja. Suuri osa esityksistä tapahtui historiallisessa Olavinlinnassa.
Kansankonserteissa ei peritty sisäänpääsymaksua ja niissä kuultiin mm. Paciuksen, Kajanuksen, Merikannon, Palmgrenin ja Sibeliuksen musiikkia.
Avajaispäivän iltana esitettiin Erkki Melartinin Aino-ooppera, jonka nimiosan lauloi juhlien toimeenpanija Aino Ackté. Juhlien ohjelmaan kuului myös lauluja soittokilpailuja kuoroille ja torvisoittokunnille.
Aino Ackté esiintyi tänä vuonna myös New Yorkin Metropolitan-oopperassa Gounod'n "Faustin" Margaretana.1
Kansallislaulut
Dosentti Ilmari Krohn kirjoitti kansallislauluista mm. seuraavaa:
"Musikaalisessa suhteessa kansallislaulut eivät yleensä ole ylevän tarkoituksensa tasolla. Toisissa kansallislauluissa on melodiikka sydämellisen yksinkertainen, mutta samalla melkein lapsekkaan koruton; sellainen on esim. Englannin 'God save the king'.
Toisissa kansallislauluissa sävelmä tapailee mahtipontisuutta, pääsemättä kumminkaan mihinkään syvemmälle juurtuvaan ylevyyteen; sellaisina on pidettävä esim. Ranskan 'Marseljeesi' sekä Suomen 'Maamme'-laulun sävelmä."
Kupletit
Iivari Kainulaisen laulu "Hampurin heila" oli kuultavissa gramofonilevyllä.
J. Alfred Tanner julkaisi vihkosen "Humoristisia lauluja I" sekä gramofonilevyllä kuplettinsa "Vihellän vaan" ja "Kesäleski".2
Tannerin laulujen tunnelmissa liikkui myös joulun alla teattereissa nähty kotimainen elävä kuva Rusthollari Pettersonin Helsinginmatka.
Gramofonilevyt eivät enää olleet vain kaupunkien herrojen herkkua, sillä maaseudullakin kierteli joitakuita, jotka maksusta soittelivat levyjään mukanaan kulettamallaan soittimella.
Työväenhuvit
"Helsingissä työväestönkin huvielämä on vilkasta, mutta tanssien järjestäjillä on joskus ongelmia sakilaisten kanssa. Ovatpa oikein joutuneet ilmoituksiin laittamaan, että 'sakitanssi kielletään'. Nämä nuoret ovat kiinnostuneet vain 'pisto'-nimisestä 'tanssistaan', johon kuuluu hurjavauhtinen pyöriminen. Kun näitä huligaaneja ei muu ohjelma kiinnosta, luki rautatieläistenkin iltamailmoituksessa, että: 'Huom! Sakilaiset, elkää vaivatko itseänne!'
Sörkassa on myös kolme elävien kuvien teatteria. Salipaikat maksavat 50 penniä, lehteri 75 penniä ja halvin kymmenen lipun alennusvihko 3.50 markkaa."3
Kirjallisuus
Kustannusyhtiö Karisto vastasi Otavan haasteeseen ja ryhtynyt myös julkaisemaan "50 pennin romaaneja".
Maiju Lassila oli ollut ahkerana. Hänen tarinoitaan olivat "Tytöt talosilla", "Elämän vaihteessa", "Pekka Puavalj", "Manasse Jäppinen", "Jussi Puranen" ja "Rakkautta", sekä huvinäytelmät "Kun ruusut kukkivat", "Luonnon lapsia" ja "Nuori mylläri".
Esikoiskirjoista on syytä mainita Huugo Jalkasen "Kevät" ja Runar Schildtin "Den segrande Eros".
Viroksi julkaistiin Eino Leinon "Päivä Helsingissä" ja Juhani Ahon "Yksin". Venäjäksi ilmestyi Johannes Linnankosken "Laulu tulipunaisesta kukasta".
Suomeksi oli nyt luettavissa James Oliver Curwoodin "Erämaan tytär", Alexandre Dumas'n "Monsoreaun kreivitär" ja Emil Zolan "Naisten aarreaitta".
Kalevala oli amerikkalaisen Henry Wadsworth Longfellow'n innoittajana, kun hän vuonna 1855 kirjoitti intiaanieepoksensa "Laulu Hiawathasta", joka nyt oli suomennettu. Eikä kiinnostus Kalevalaan maailmalla ollut laantunut. James Baldwin julkaisi kirjan: "The Sampo, Hero Adventures from the Finnish Kalevala."4
August Strindberg
Ruotsalainen kirjailija August Strindberg kuoli 14. toukokuuta.
Tietosanakirjassa arvioitiin hänen teoksiaan seuraavasti:
"Strinbergin tuotanto on monipuolinen ja laaja, mutta arvoltaan hyvin epätasainen. Aloitettuaan selväaatteisena ja rohkeana realistina hän siirtyi vähitellen
taikauskon, lapsellisen mystiikan ja katolisten haaveiden valtaan; jyrkästä sosialistista ja Rousseau'n ihailijasta tuli henkinen aristokraatti, aviorakkauden puolustajasta hurja naisenvihaaja. Strindbergillä on neroa säkenöivien teosten rinnalla myös sellaisia, joissa ei ole järkeä eikä järjestystä."