Sodan uhka

Pietarin ja Helsingin välinen puhelinlinja valmistui 15. tammikuuta.

Eduskunta kokoontui 2. helmikuuta valtiopäiville. Juhlalliset avajaiset olivat nähtävissä myös elävien kuvien teattereissa.

Helsingin Kansannäyttämöllä esitettiin 12. helmikuuta Hella Wuolijoen näytelmä "Talon lapset", jonka esittämisen santarmit kuitenkin kielsivät ensi-illan jälkeen.

Senaatti kielsi 17. helmikuuta sanomalehtiä julkaisemasta erinäisiä sota- ja merisotalaitosta koskevia tietoja.

Venäjän armeijan rauhanaikainen miehistövahvuus päätettiin 17. maaliskuuta korottaa 460.000 miehellä 1,7 miljoonaan mieheen.

Venäjän armeijan päämajoitusmestari, kenraali Danilov arvioi keväällä Suomen sotilaspoliittista asemaa. Hän piti vihollisen todennäköisimpänä aikeena olevan maihinnousun Pohjanlahden rannikolle.

Senaatti antoi 6. huhtikuuta päätöksen liputtamisesta ja ilotulituksen järjestämisestä Keisarillisina juhlapäivinä, jolloin "valtion rakennukset ovat kaupungeissa ja kauppaloissa koristettavat kadun puolelta Venäjän valkeansinisen-punasilla kansallislipuilla ja sitä paitsi iltasin valaistavat juhlatulilla."

Krestyn vankilaan suljetut Viipurin hovioikeuden 16 jäsentä vapautettiin 24. toukokuuta.

Itävalta-Unkarin kruununperijä, arkkiherttua Frans Ferdinand murhattiin 28. kesäkuuta Bosnian pääkaupungissa Sarajevossa. Bosnia liitettiin ItävaltaUnkariin vuonna 1908.

Frans Ferdinandin ampunut 19-vuotias lukiolainen Gavrilo Princip sanoi tekonsa syyksi serbialaisiin kohdistuneen sorron. Tutkimuksissa selvisi, että murha oli suunniteltu Serbiassa.

Saksa julisti 6. heinäkuuta pysyvänsä liitossa Itävalta-Unkarin kanssa. Itävalta-Unkari esitti 23. heinäkuuta uhkavaatimuksen Serbialle.

Venäjä ilmoitti 25. heinäkuuta, ettei se hyväksy Serbian itsenäisyyden loukkauksia.

Itävalta-Unkari julisti 28. heinäkuuta sodan Serbialle.