Sota

Aleksanterin ja Napoleonin liitto alkoi rakoilla, ja sekä Venäjä että Ranska alkoivat valmistautua sotaan.

Huhtikuussa tehdyssä salaisessa sopimuksessa Venäjä lupasi antaa Ruotsille taloudellista apua, mm. viljaa, jos se osallistuu Napoleonin vastaiseen liittoon. Ruotsi tunnusti Suomen valloituksen ja Venäjä lupasi Norjan korvaukseksi. Napoleonkin yritti taivuttaa Ruotsia puolelleen lupaamalla sille Suomen takaisin.

Napoleon julisti sodan Venäjälle 2. kesäkuuta ja aloitti hyökkäyksen juhannuksena. Ruotsi teki 30. elokuuta liiton Venäjän kanssa. Tällöin Napoleonin joukot olivat edenneet jo Smoenskiin asti.

Suomessa olleista venäläisistä joukoista komennettiin suuri osa rintamalle Napoleonia vastaan. Syyskuun 18. päivä Suomeen määrättiin perustettavaksi kolme värvättyä jääkärirykmenttiä, joissa kussakin oli 1.200 miestä.

Värväys onnistui toivotulla tavalla vain Viipurin läänissä, missä uusi maaherra K.J. Stjernvall toimi innokkaasti asian puolesta. Kolmessa kuukaudessa hän sai kokoon Viipurin jääkärirykmentin, jonka komentajaksi tuli hän itse. Rykmentti määrättiin vartiopalvelukseen Pietariin. Suomessa järjestettiin myös yleinen keräys rykmenttien varustamiseksi, mutta tulos oli huono ja joukkojen kulut jäivät valtion maksettaviksi.

Upseerit lähtevät rintamalle

Kenraalikuvernööri Steinheil lähti sodan vuoksi pois Suomesta. Hän toimi Liivinja Kuurinmaalla olevien joukkojen ylipäällikkönä. Sodan alkaessa hän sai suomalaisen kreivin arvon.

Monet suomalaiset upseerit lähtivät myös sotaan. Yksi heistä oli Viipurissa syntynyt A.A. Thesleff. Hänetkin aateloitiin sodan alkaessa.

Suomalaiset rivisotilaat taas olivat haluttomia sotaan ulkomailla, vaikka entiset ruotusotamiehet kärsivät työn puutetta. Näille alettiin myöntää avustuksia, vaikka maa oli juuri joutumassa sotaan.