Hinnat
Spekulatsioni
Sota-aika toi Suomeen uuden ilmiön ja sanan, spekulatsionin eli keinottelun:
Liike-elämässä spekulatsioniksi sanotaan tulevaisten markkinasuhteiden ja niistä todennäköisesti johtuvan hinnanmuodostuksen edeltäpäin laskemista ja arvioimista sekä myöskin tällaiseen edeltäpäin arvioimiseen perustuvaa taloudellista toimintaa, jonka tarkoituksena on saada voittoa vastaisesta hintain vaihtelusta.
Jos spekulatsioni antaa hintaja tavaraliikkeelle väärän suunnan, niin se vaikuttaa vahingollisesti, varsinkin kun se yltyy liian suureen määrään. Liika spekulatsioni voi synnyttää pulan.
Nykyisissä liikeoloissa spekulatsioni ei voi antaa hintain muodostumiselle pysyväistä väärää suuntaa, s.o. sellaista, joka ei vastaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Hetkellisesti se kyllä voi vaikuttaa tällä tavoin.
Hyötymisen tarkoituksessa koetetaankin joskus saada aikaan äkillisiä hintain vaihteluja, vieläpä epärehellisillä keinoilla, esimerkiksi levittämällä vääriä tietoja "laittamalla" valtiollisia tapauksia.
Tällaista ja muuta siveellisessä suhteessa arveluttavaa spekulatsionia oikeastaan tarkoittaa suomen sana keinottelu.1
Rajahinnat
Rajahinnat määräsi valtio useimmille tuotteille vuoden alussa yhteiset rajahinnat, joita oli noudatettava. Tarkoitus oli ehkäistä hintojen nousua.
Vuoden alussa elinkustannukset olivat 39 % yli vuoden 1913 tason, vuoden lopussa jo 90 prosenttia. Syynä tähän oli tavarapula ja säännöstely, joka ei toiminut kuten oli tarkoitettu. Rahan määrä oli myös lähes nelinkertaistunut, mutta tätä ei koettu rahan arvon laskuna, vaan vaurastumisena.
Suurta pulaa ei silti ollut. Eniten laski kahvin kulutus, neljästä kahteen kiloon henkeä kohden vuodessa. Lihaa, viljaa, voita ja maitoa oli riittävästi.
Reaalitulot
Vuoden alussa elintaso oli laskenut keskimäärin 10 prosenttia ja melko tasaisesti eri väestöryhmissä. Vuoden lopussa reaalituloa kuvaava indeksi eri ammattiryhmissä vaihteli paljonkin:
- teollisuustyöntekijä 87
- kirvesmies 77
- virka-apulainen 75
- johtava virkamies 71
- maatyömies 104
- talollinen 106.
Eniten "kalliista ajasta" kärsivät hyväpalkkaiset virkamiehet. Maalaisten tulot nousivat, kun elintarvikkeiden hinnat nousivat. Sotateollisuuden menestys nosti työväestön palkkoja.2
- Tietosanakirja, 1916.
- Vuoden 1914 tulotaso = 100. Indeksi on laskettu kullekin ryhmälle erikseen niiden kulutuskorin mukaisesti. Indeksi kuvaa kunkin ryhmän muutosta eikä niiden tuloeroja. Varkkaimpia olivat edelleen johtavat virkamiehet, vaikka reaalipalkat laskivatkin. Pertti Haapala: Kun yhteiskunta hajosi.