• 
• 
• 
• 
• 

• 

Sota

Eduskunta antoi 12. tammikuuta senaatille valtuudet luoda maahan "luja järjestysvalta".

Kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim valtuutettiin 16. tammikuuta johtamaan työtä järjestyksen palauttamiseksi. Mannerheim matkusti 18. päivänä Helsingistä Vaasaan.

Sosialidemokraattien puolueneuvosto asetti uuden puoluetoimikunnan, jossa kumouksellisen toiminnan kannattajilla oli enemmistö.

Kun sota Suomessa puhkesi, Preussin 27. jääkäripataljoonan suomalaiset pestautuivat eriasteisina johtajina Suomen armeijan palvelukseen.

Punakaartilaiset hyökkäsivät 19. tammikuuta Viipurissa Pietisen tehtaassa majailevien

suojeluskuntalaisten kimppuun. Luumäen suojeluskuntalaiset karkottivat 21. päivänä Taavetin asemalle Lappeenrannasta tulleen punakaartilaisosaston.

Noin 500 suojeluskuntalaista saapui 22. tammikuuta maaseudulta Viipuriin miehittäen rautatieaseman. Iltayöstä joukko marssi kaupungin ulkopuolella olevaan Venäjänsaareen.

Suojeluskuntalaiset riisuivat 23. tammikuuta aseista Sortavalan varuskunnan. Venäläinen varuskunta riisuttiin aseista Joensuussa seuraavana päivänä.

Mannerheim teki 25. tammikuuta päätöksen sotilaallisen toiminnan aloittamisesta. Taistelukäskyn mukaan venäläisten joukkojen riisuminen aseista oli aloitettava 28. päivänä kello 3.00. Senaattorit Renvall, Frey ja Pehkonen määrättiin lähtemään Vaasaan. Venäläiset joukot riisuttiin Antreassa jo samana päivänä aseista.

Venäläinen varuskunta riisuttiin aseista Vuoksenniskalla 26. tammikuuta. Punakaarti miehitti samana päivänä Tampereen rautatieaseman.

Laihialla käytiin 27. tammikuuta taistelu suojeluskuntalaisten ja venäläisten välillä. Punakaartin yleisesikunta antoi kello 23 piiriesikunnille määräyksen aseellisen toiminnan aloittamisesta.

Senaatti antoi samana päivänä Mannerheimille valtuudet toimia senaatin joukkojen ylimpänä päällikkönä.

Mannerheim teki seuraavana yönä päätöksen riisua venäläiset aseista. Sotatoimien ensimmäisenä tavoitteena oli tukialueen luominen Etelä-Pohjanmaalle. Suojeluskunnat riisuivat venäläiset joukko-osastot aseista useilla paikkakunnilla.

Punakaarti otti vallan Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä valittiin vallankumoushallitukseksi Suomen Kansanvaltuuskunta sekä Työväen Pääneuvosto sen toimintaa valvomaan. Kansanvaltuuskunta antoi vallankumousjulistuksensa.

Valkoiset miehittivät Haapamäen 29. tammikuuta, jolloin myös Mikkelin punakaarti riisuttiin aseista. Pieksämäki miehitettiin seuraavana päivänä.

30. tammikuuta senaatti kokoontui ensimmäisen kerran Vaasassa.

Senaatti antoi 1. helmikuuta julistuksen Suomen kansalle ja kaikille viranomaisille.

Helsingissä annettiin väliaikainen laki vallankumousoikeuksista.

Jyväskylän venäläinen varuskunta luovutti aseensa ja valkoiset miehittivät Mäntän. Seuraavana päivänä valkoiset miehittivät Mäntyharjun aseman ja torjuivat punaisten hyökkäyksen Vilppu-Valkoisen armeijan sotilas. l4. helmikuuta valkoiset miehittivät Ruoveden kirkonkylän ja torjuivat toisen hyökkäyksen Vilppulaa vastaan.

Senaatti julisti 6. helmikuuta, että jokaisen aseisiin kykenevän miehen ehdoton velvollisuus oli liittyä suojeluskuntien riveihin. Punaiset valtasivat 7. helmikuuta Mäntyharjun aseman ja Joutsenon, mutta valkoiset löivät punaiset Mäntsälässä. Punaiset miehittivät seuraavana päivänä Porvoon.

Senaatti antoi 8. helmikuuta tilannetiedotuksen Suomen kansalle. Uusi valankaava siviilivirkakunnan ja julkisten laitosten ylemmille ja alemmille virkamiehille sekä palvelijoille vahvistettiin 12. helmikuuta.

Kansanvaltuuskunta antoi 14. helmikuuta lain sisähallinnon väliaikaisesta järjestämisestä.

Jääkärit saapuivat Vaasaan 25. helmikuuta.

Valkoiset valtasivat 15. helmikuuta Mäntyharjun 21. päivä Varkauden. Punaiset miehittivät 20. päivä Heinolan.

Senaatti määräsi 18. helmikuuta vuoden 1878 asevelvollisuuslain saatettavaksi voimaan. 21–­40 vuotiaat miehet määrättiin saapumaan kutsuntoihin.

Kenraali Ludendorff ilmoitti 20 helmikuuta, että Saksa oli suostunut Vaasan senaatin avunpyyntöön.

Vaasan senaatti päätti 27. helmikuuta, että väliaikaisena kauppalippuna on käytettävä kokopunaista lippua, jonka kullankeltainen, sinisen ja valkoisen raidan reunustama risti jakaa 4 osaan.

Senaattori P.E. Svinhufvud pakeni 3. maaliskuuta jäänmurtaja Tarmolla Helsingistä Tallinnaan. Hän saapui Vaasaan 23. maaliskuuta.

Suomen ja Saksan välillä allekirjoitettiin 7. maaliskuuta Berliinissä rauhansopimus. Suomi sitoutui olemaan ilman Saksan suostumusta luovuttamatta aluettaan tai antamaan sitä vieraan vallan käytettäväksi. Saksalle myönnettiin sopimukseen liittyvässä kauppasopimuksessa merkittäviä taloudellisia etuja.

Kansanvaltuuskunnan ja neuvostohallituksen välillä oli solmittu viikkoa aikaisemmin sopimus, jossa Suomelle mm. luvattiin alue Jäämeren rannikolta. Siinä venäläisille luvattiin Suomessa täydet kansalaisoikeudet, samoin suomalaisille Venäjällä.

Punaiset kärsivät 10. maaliskuuta tappion Kuhmoisissa ja Ikaalisissa, mistä joukot peräytyivät Kyröskoskelle.

Heinolan kirkonkylä joutui 14. maaliskuuta valkoisille. Valkoiset valtasivat maaliskuun lopun aikana Tampereen ympäristön paikkakuntia: Kangasalan kirkonkylän, Lempäälän, Kyröskosken, Hämeenkyrön, Heinolan kirkonkylän, Länkipohjan, Oriveden, Teiskon, Ylöjärven, Suodenniemen, Messukylän kirkonkylän ja Vesilahden.

4. huhtikuuta valkoiset tunkeutuivat Tampereelle, missä viimeiset punakaartilaiset antautuivat kahta päivää myöhemmin.¹

Saksalainen Itämeren-divisioona astui 3. huhtikuuta maihin Hangossa vastarintaa kohtaamatta. Saksalaiset löivät 6. huhtikuuta punaiset Karjaalla ja saksalainen prikaati nousi seuraavana päivänä maihin Loviisassa.

Kansanvaltuuskunta poistui 8. huhtikuuta Helsingistä.

Saksalaiset saapuivat 9. huhtikuuta Kirkkonummelle ja etenivät kahta päivää myöhemmin Leppävaaraan.

Kreivi Rüdiger von der Goltzin johtamat saksalaiset tunkeutuivat 12. huhtikuuta Helsinkiin. Punaisten vastarinta kukistettiin seuraavana päivänä ja saksalaiset pitivät voitonparaatin 14. huhtikuuta.

Valkoiset valtasivat 16. huhtikuuta Vääksyn ja kolmen päivän kuluttua Lahden. Helsingin vallattuaan saksalaiset lähtivät avustamaan Riihimäen valtaamista, mikä tapahtui 22. huhtikuuta. Valkoiset valtasivat vielä 26. huhtikuuta Lappeenrannan ja taistelut Viipurista päättyivät kolme päivää myöhemmin.

Viimeiset punaiset joukot antautuivat 5. toukokuuta.

K.J. Ståhlberg kirjoitti piilopaikassaan, Helsingin yleisessä sairaalassa artikkelisarjan "Tulevaisuuden lähtökohtia", joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 16. ja 18. huhtikuuta. Siinä Ståhlberg totesi, että yhteiskuntaluokkien välinen kompromissi ja oikeusvaltion periaatteet, siis tasavalta, ovat ainut kestävä tulevaisuuden vaihtoehto.

Dagens Press esitti 23. huhtikuuta ensi kerran julkisesti ajatuksen Suomen kuningaskunnasta.

Punaiset surmasivat lähtiessään Viipurin lääninvankilassa pitämänsä vangit.

© Tekijänoikeudet