Itä-Karjala
Sodan jälkeen Venäjälle pakeni useita tuhansia suomalaisia, näiden joukossa punaisten kansanvaltuuskunta. Leninin suostumuksella se valtuutti edustajansa neuvottelemaan Murmanskiin saapuneiden liittoutuneiden kanssa erityisen suomalaisen joukko-osaston, Suomalaisen legioonan, perustamisesta.
Vaasan senaatin ja Neuvosto-Venäjän välillä ei ollut julistettua sotatilaa, mutta Suomessa käydyn sodan tulkitseminen vapaussodaksi sekä sen jälkeiset tapahtumat Vienan Karjalassa merkitsivät käytännössä sotatilaa. Rauhanneuvottelut Venäjän neuvostohallituksen kanssa aloitettiin Berliinissä 3. elokuuta, mutta ne katkesivat kolmen viikon kuluttua.
Valkoisista suomalaisista koostunut vapaaehtoinen sotilasjoukko saapui 31. elokuuta Pohjois-Aunuksessa sijaitsevaan Repolaan, jossa yleinen kansalaiskokous oli eräin ehdoin tehnyt päätöksen kunnan liittämisestä Suomeen.
Englantilaisten tukema Suomalainen legioona pakotti kuitenkin Vienan Karjalan retkikunnan joukot vetäytymään 2. lokakuuta Suomen puolelle. Viipurin läänistä määrättiin 29. lokakuuta väliaikaisesti erotettavaksi Kannaksen rajapitäjät sotilashallinnon alaiseksi raja-alueeksi.