Vanha Suomi

Paavalin hallintokausi oli vaikuttanut oloihin ns. Vanhassa Suomessa eli Viipurin kuvernementissa. Hän oli lakkauttanut Katariina II:n vihatun käskynhaltijalaitoksen, mutta aloittanut sotaväenoton. Hän jakoi myös entistä enemmän lahjoitusmaita, eli lahjoitti suomalaisten talonpoikien tiloja venäläisille aatelisille. Tämä teki talonpojista puolittaisia maaorjia. Heitä ei ajettu mailtaan, mutta he tulivat uuden omistajan suoraan määräysvaltaan. Omistajat pyrkivät nostamaan veroja ja kohtelivat talonpoikia venäläiseen tapaan, omaisuutenaan. Tähän suomalaiset eivät olleet tottuneet ja heillä oli herrojensa ja näiden tilanhoitajien kanssa usein riitoja.

Viipurin kuvernementista oli vuonna 1798 kielletty puutavaran vienti ulkomaille ja rajoitettu talonpoikien oikeutta käyttää metsäänsä. Tämä lamautti alueen vilkasta sahateollisuutta, joka oli saanut toimia ilman yhtä tiukkoja rajoituksia kuin oli Ruotsin puolella. Siksi sahaus ja puunvienti olivat suuresti kasvaneet, ja Viipuri ja Hamina vaurastuneet sen ansiosta.

Työmahdollisuuksien loppuessa talonpojista tuli yhä useammin rahdinajajia ja kapakoitsijoita, joiden elanto perustui Pietarin nopeaan kasvuun. Se oli kannattavampaa kuin viljellä maata.