Vapaa-aika
Elävät kuvat
Elävien kuvien tuotanto nousi Suomessa uuteen kukoistukseen. Iltalehti kirjoitti, että:
Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus on
"huvittava ja vauhdikas. Erityisesti on omiaan herättämään huomiota valokuvaus. Kuvat ovat niin selvät ja kirkkaat, että niitten veroisia ei kotimaisen filmivalokuvauksen alalla tähän asti ole nähnyt. Uusi huvinäytelmä on varsin lupaava enne kotimaisen filmitaiteen kehittymisestä ulkomaisten parhaitten tuotteitten tasalle."
"Sotagulashi Kaiun häiritty kesäloma" sai Iltalehdessä seuraavan arvion: se on "hyvin keksitty tarjoten useampia kiitollisia farssitilanteita".
Aleksis Kiven näytelmän mukaan Viipurissa kuvattu Kihlaus jäi lehdissä arvioimatta ehkä siksi, että sitä ei esitetty Helsingissä.
Suomen Kuvalehti arvioi filmiä KiluKallen ja Mouku-Franssin kosioretki:
"Näytelmässä on kymmenittäin mitä hullunkurisimpia kohtauksia, mutta totesimme siinä esiintyvän pilan viattomaksi, jota paitsi pohjana on moraali: kulkurit joutuvat lopuksi tepposistaan kiikkiin. Kuten näkyy, ei aihe ole suinkaan mitenkään 'kansallinen', mutta näytelmä saa silti melko määrässä suomalaisen ja erityisesti mikkeliläisen värityksen."
Karjala-lehti kirjoitti, että
"meillä on jo useita vuosia paljon puhuttu ja kirjoitettu siitä, kuinka tärkeätä olisi jo yksin kansantaloudelliselta kannalta ruveta kotimaassa näyttelemään ja filmaamaan täysin parhaimpien ulkomaalaisten filmien veroisia kappaleita".
Lehden mukaan Ollin oppivuodet -kappaleen esityksellä oli
"Suomen Filmikuvaamo saattanut tämän ajatuksen todellisuudeksi. Ollin oppivuodet on filmi, jota katsellessa jokaisen suomalaisen sydän suopenee ja joka ehdottomasti kannustaa meitä yhä suurempiin ja korkeampiin pyrkimyksiin. Se antaa jokaiselle vakaumuksen siitä, että kohta on suomalainen filmi tasa-arvoisena kilpailijana maailman markkinoilla."
Lehti jatkoi:
"ja mitä se taas merkitsee maamme tunnetuksi tekemiselle ulkomailla ja sen taloudelle sekä millaisena propagandavälineenä voimme kotimaista filmiä käyttää, sitä ei tarvinne tässä tehostaa".
Musiikki
J. Alfred Tanner ahkeroi jälleen julkaisemalla lauluvihot "Humoristisia lauluja" VII–X, jotka sisälsivät mm. kupletit "Se ei käy" ja "Messuviisu", "Kantarella ja Jimmy", "Antverpenissa tavataan" ja "Siirtolaisen paluu". (ääni )1
Kirjallisuus
Suomeksi julkaistiin Zane Greyn kirjoittama "Lännen tähtien alla".
Kotimaisesta kirjallisuudesta on mainittava Juhani Ahon "Muistatko –?", Aaro Hellaakosken "Me kaksi", Jarl Hemmerin "Onni Kokko", Aino Kallaksen "Katinka Rabe", Joel Lehtosen "Putkinotkon herrastelijat", Eino Leinon "Kodin kukka ja uhrikuusi", Mikael Lybeckin "Breven till Cecilia", Runar Schildtin "Häxskogen", Edith Södergranin "Framtidens skugga" ja Heikki Toppilan esikoisnovelleja sisältävä kokoelma "Helvetin koira".
Kirjallisuuden kysyntä lisääntyi vuosi vuodelta. Painosten kasvu alkoi vuosina 1913–1914, ja vuodesta 1915 lähtien kaikkien teosten painoskoot kasvoivat. Tänä vuonna keskipainoskin oli 8.900 kappaletta!2