Suojeluskunnat
Helsingin suojeluskuntapiirin päällikkö Paul von Gerich arvosteli 9. kesäkuuta hallituksen reunavaltiopoliittisia pyrkimyksiä esittäen samalla halventavia arvioita monista maista.
Ranskan, Italian, Puolan, Romanian ja Latvian lähettiläät esittivät vastalauseensa kirjoituksen johdosta ulkoministeri Rudolf Holstille.
Hallitus vaati suojeluskuntain ylipäällikkö G.D. von Esseniä erottamaan von Gerichin. Kun von Essen ei tähän suostunut, presidentti Ståhlberg erotti hänet.
Suojeluskuntien johdon asettuminen avoimesti hallitusta vastaan kiristi poliittisen tilanteen maassa äärimmilleen. Hallitus ei kuitenkaan taipunut ja uusi asetus suojeluskunnista annettiin 16. syyskuuta. Se kumosi kaksi vuotta sitten annetun asetuksen.1
Suojeluskuntain tarkoituksena oli hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä. Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat:
- – antaisivat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille;
- – edistäisivät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvamista;
- – toimisivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena;
- ja – avustaisivat pyydettäessä järjestysviranomaisia.