• 
• 
• 
• 
• 

• 

Mannerheimin aika

Valtionhoitaja Mannerheim oli helmikuussa Kööpenhaminassa Tanskan kuningas Kristian X:n vieraana.

Väliaikainen asevelvollisuuslaki annettiin 8. helmikuuta. Asevelvollisen palvelusaika rauhan aikana oli 1 1/2 vuotta. Kansalaisluottamuksensa menettänyttä ei saanut käyttää sotajoukoissa, mutta tämän oli tehtävä korvaavaa työtä puolustusvoimille. He olivat "työsotamiehiä".

Valtion virkailijoille tehtiin uudet virkaasut, mm. rautatieläisille ja poliisille. Kaikista poistettiin venäläisyyden merkit. Akseli Gallen-Kallela suunnitteli "Valtiaan ovenvartian" asun.

Asetus asevelvollisuuslain soveltamisesta annettiin 25. helmikuuta. Asevelvollisen työansiosta riippuvaiset omaiset olivat oikeutettuja riittävään apuun, jos heiltä puuttui varoja elatukseen. Apua sai hakemalla sitä maaherralta.

Asetus suojeluskunnista annettiin 14. helmikuuta. Suojeluskunnat saivat myös vapaakirjeoikeuden, kuten valtion laitokset ja tieteelliset seurat.

Tynkäeduskunnan kuningasmielinen enemmistö sääti uudet kunnallislait helmikuussa yhtenä viimeisistä teoistaan. Äänioikeus sidottiin jälleen veronmaksuun, mutta ei tulojen määrään. Muuten äänioikeutta rajoitettiin vain siltä osin kuin henkilö oli syyllistynyt rikokseen ja menettänyt kansalaisluottamuksensa. Ikäraja oli 24 vuotta.

Kööpenhaminassa toimi Suomen tiedonantotoimisto.

Maaliskuun alussa pidetyissä vaaleissa sosialidemokraatit saivat eduskuntaan 80 edustajaa ja muut tasavaltalaiset ryhmät 70 edustajaa.

Hallitus muistutti 11. maaliskuuta antamassaan rukouspäiväjulistuksessa, että "keskuudessamme vallitseva ankara nälänhätä on ulkomailta saadun avun johdosta poistumassa, osittain jo poistunutkin."

Kaikki määräykset venäjän kielen käyttämisestä tuomioistuimissa ja hallintovirastoissa sekä kelpoisuusehtona virkoihin kumottiin 21. maaliskuuta.

Laki kansanäänestyksestä kumottiin 27. maaliskuuta.

Uusi eduskunta kokoontui 1. huhtikuuta.

Helsingin Katajanokalla sijaitseva ortodoksinen ns. Resvoin kappeli tervattiin ilkivalloin 13. huhtikuuta. Kappeli rakennettiin kymmenen vuotta sitten Haminan rauhan satavuotisjuhlan johdosta muistuttamaan Suomen liittämisestä Venäjän valtakuntaan.

Laki eläkkeistä vapaussodassa haavoittuneille sotureille sekä kaatuneitten ja sairauden johdosta kuolleitten soturien perheenjäsenille annettiin 28. huhtikuuta.

Ruotsinkieliset kansankäräjät olivat koolla 19.- –­28. toukokuuta. Ne vaativat mm. erityisiä ruotsinkielisiä hallintoalueita ja hiippakuntaa, omaa kouluhallitusta ja ruotsia komentokieleksi ruotsinkielisiin joukko-osastoihin.

Eduskunta hylkäsi 11. helmikuuta hallituksen esityksen kielikysymyksen järjestämisestä, joten ruotsalaisen kansanpuolueen ylimääräinen puoluekokous kehotti 13. maaliskuuta valitsemaan ruotsalaiset kansankäräjät.

Sotaväen rikoslaki annettiin 30. toukokuuta. Se korvasi vuoden 1886 lain. Laki koski sekä palveluksessa olevia että siitä kieltäytyneitä.

Valtionhoitaja Mannerheim antoi 19. kesäkuuta päätöksen "laajennetusta semmoisten henkilöiden armahtamisesta, jotka ovat saattaneet itsensä syypäiksi valtiorikoksiin".

Sotilasmajoituksesta 30. kesäkuuta annetun lain mukaan asukkaiden ja kuntien oli majoitettava sotilaita korvausta vastaan. Kunnassa asiaa hoiti majoituslautakunta. Rauhan aikana kenraalille kuului viisi huonetta, keittiö, kellari ja halkovaja.

Samalla annettiin laki sotilaskyydityksestä, jonka mukaan valtakunnan hevosenomistajat olivat velvolliset omin ajoneuvoin tai ilman valtionvaroista suoritettavaa korvausta kyyditsemään valtakunnan sotaväkeä.

"Kyyditykseen älköön otettako ylen vanhoja tai kovin heikkoja hevosia, kantavia tammoja kolmena viimeisenä kuukautena ennen varsomista."

Valtiorikoksista tuomitut voitiin annetun asetuksen mukaan määrätä pakkotyöhön julkiseen laitokseen tai yksityisen työnantajan luona. Nämä vangit piti erottaa muista vangeista siten, että turmeleva vaikutus voitiin estää.

© Tekijänoikeudet