Köyhät

Köyhäinhoitolaki annettiin 1. kesäkuuta ja se tuli voimaan ensi vuoden alusta. Laki kumosi pääosin vuonna 1879 annetun vaivaishoitoasetuksen.

Jokaiselle, joka ei voinut saada tarpeenmukaista elatusta ja hoitoa, oli kunta velvollinen sitä hankkimaan.

Jokainen mies ja nainen oli kuitenkin velvollinen pitämään huolta omasta sekä aviopuolisonsa ja alaikäisten lastensa elatuksesta ja hoidosta.

Kukin oli tarvittaessa velvollinen kykynsä mukaan pitämään huolta vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, samoin vanhemmat lapsistaan ja lastensa lapsista näiden kuudentoista vuoden ikään tultuakin.

Aviottoman lapsen ei tarvinnut pitää huolta isästään, ellei lapsi ollut kasvanut isänsä hoidon ja huolenpidon alaisena.

Työnantajan tuli pitää huolta työntekijöistään sekä heidän vaimostaan ja alaikäisistä lapsistaan,

"niin kauan kuin nämä asuvat miehensä tai vanhempainsa luona, niin etteivät he sinä aikana, jona työsopimus on voimassa, joudu köyhäinhoidon rasitukseksi, ellei vaikea tauti, suurempi tapaturma tahi muu erinomainen syy vaadi köyhäinhoitoviranomaisia asiaan ryhtymään."

"Isännän tai työnantajan vastuuvelvollisuus ei kuitenkaan nouse suurempaan summaan, kuin mitä työntekijän palkkaedut mainitulta ajalta tekisivät.

Jos työntekijä on ollut saman työnantajan työssä taikka palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana tullut niin kivulloiseksi tahi muuten työhön kykenemättömäksi, ettei hän enää voi itseään elättää, hän on oikeutettu voimainsa mukaista työtä vastaan saamaan kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajaltaan tahi, jos niin kohtuulliseksi harkitaan, hänen perillisiltään tahi liikkeen tai yrityksen omistajalta."

Liikkeen tai yrityksen omistajan tai haltijan vaihdos ei aiheuttanut muutosta tähän oikeuteen.