Metsät

Laki suojametsistä annettiin 11. elokuuta:

"Valtioneuvostolla on valta julistaa määrätyt metsämaa-alat suojametsäalueiksi seuduilla, joissa metsäin säilyminen on tarpeen metsärajan alenemisen ehkäisemiseksi.

Suojametsäalueella on metsänkäyttö muuksi kuin tilan kotitarpeeksi sallittu ainoastaan asianomaisen metsänhoitoviranomaisen osoituksen mukaan.

Milloin erityiset paikalliset olot sitä vaativat, voidaan myöskin kotitarvepuiden ottoa tällaisella alueella rajoittaa tai se kokonaan kieltää."

Suomen metsiä oli suojeltu jo 1700-luvulla, kun pelättiin liikahakkuun vievän polttoainetta rautaruukeilta. 1800-luvulla sama puhe jatkui: valtio halusi rajoittaa metsänkäyttöä, sekä teollisuuden että talonpoikien osalta. Vuonna 1859 metsät tutkittiin ja tulos oli, että tarvittiin kiireellisiä suojelutoimia. Varsinkin asutuksen läheltä ja jokivarsista oli suuria aloja hakattu paljaaksi.

Uudenaikainen metsälaki säädettiin vuonna 1886. Se ei kuitenkaan ollut jyrkkä, vaan salli mm. runsaan kotitarvekäytön. 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että puu ei ole Suomesta loppumassa ainakaan teollisen liikakäytön vuoksi.