Vapaa-aika
Musiikki
Komitea pohti kansakoulun laulunopetusta.
"Missä määrin kansanlauluja sopii ottaa kansakoulun laulunohjelmaan, saanee riippua niiden laadusta. Milloin sävelmä on otollinen, mutta sanat vähemmän sopivia, voidaan ehkä sepittää sävelmään uudet sanat."
Jean Sibelius 60 vuotta. Karamellipaperi Museovirastossa.
Syksyllä markkinoille tuli matkalaukkumallinen gramofoni, joka oli kätevä ja edullinen. Hannes Saaren levyllä kuultavat laulut olivat "Iloinen meripoika" ja "Kulkurin masurkka".
Jean Sibelius täytti 8. joulukuuta 60 vuotta. Hän sai valmiiksi seitsemännen sinfoniansa, joka kuului hartaimpiin mitä orkesterille oli sävelletty.
Helsingin tärkeimmässä kuplettikahvilassa, Kulma-kahvilassa Hakaniemen torin laidalla, alkoi syksyllä esiintyä salonkijazzorkesteri, johon kuului viulu, sello, piano, saksofoni ja rummut. Helsingissä järjestettiin myös uusimpien tanssien kursseja.
Suomen Musiikkilehdessä kirjoitettiin jazzista – "rengasnenäisten zulujen valkoihoisilta varastetuilla autontorvilla töräyttämästä ulvonnasta".
"Alkuasukkaat ja lähetyssaarnaajat kiroavat meitä valkoihoisia varsinkin kahdesta syystä: siitä että olemme antaneet värillisille heimoille alkohoolin ja sukupuolitaudit. Mutta jos musiikin ala riittää, niin meidän rikoksemme on sovitettu sillä salonkeihimme tuodulla aikakaudella, jolloin valtikka on neekereillä."
Elanto-lehdessä oli yksityiskohtaiset kidekoneen rakennusohjeet. Kuulokkeita ja muita tarvittavia osia oli tarjolla mm. Siltasaaren Sähköliikkeessä Sirkuskatu 1:ssä. Siellä oli saatavilla myös kehittyneempiä, kovaäänisellä varustettuja "putkiradioita".
Valtioneuvostolle jätettiin 17. joulukuuta anomus vahvistuksen saamiseksi O.Y. Suomen Yleisradion yhtiöjärjestykselle. Anomuksen olivat allekirjoittaneet Finlands Svenska Andelsförbund, Maataloustuottajain Keskusliitto, Maatalousseurojen Keskusliitto, Suojeluskuntain Yliesikunta, Suomen Radioyhdistys, Suomen Sanomalehtimiesten Liitto, Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto ja Työväen Kustannusliikkeiden Liitto.
Elävät kuvat
Helsingin Sanomat arvioi, että Pohjalaisia oli "teknillisessä suhteessa parhaimpia tähänastisia meikäläisiä filmaussaavutuksia. Toimintaa kehitellään rinnakkain monella haaralla eikä tyydytä pääasiallisesti vain yhteen lankaan. Lähikuvia on yleensä tyydyttävän runsaasti, katsojan on useimmiten helppo tajuta, mistä on kysymys, vaikka hän ei tuntisikaan "Pohjalaisten" puhenäyttämömuotoa."
Syyskaudella Helsingissä nähtiin ulkomaisista filmeistä mm. Seikkailu kuolemanlaaksossa, Langennut ruusu, Pika-ampuja Rio Grandesta ja Aikaisin kehittynyttä nuorisoa, jonka pääosassa oli "kauan odotettu jazztyttö" Collene Moore.1