Katukieli
Katukieli on sosiaalinen murre, joka on itsestään kehittynyt suurkaupunkien väestön pohjakerrosten keskuudessa. Se yhdistää sitä puhuvan kieliyhteisön yksilöt kielellisesti samaksi tuttavalliseksi piiriksi, samalla kuin se olematta varsinainen salakieli sulkee muut ihmiset sen ulkopuolelle.
Erikoisleiman katukielelle antaa sanasto, joka on alkuperältään hyvin kirjava. Sanat ovat suureksi osaksi yleiskielen ja vieraskielisten sanojen mielivaltaisia väännöksiä ja monesti myös aivan tekaistuja, eräiden yleiskielestä saatujen sanojen merkitys taas on usein toinen kuin tavallisessa kielenkäytössä.
Sitäpaitsi katukielellä on tavallisesti omat äänteelliset ja kieliopilliset erikoisuutensa.
Katukieli kehittyy nopeasti ja se saattaa lyhyehkössäkin ajassa muuttua suuresti.
Useissa suurkaupungeissa katukieli on jakaantunut kaupunginosittain huomattavasti toisistaan eroaviin paikallismurteihin.
Koska yleisen oppivelvollisuuden vuoksi katupoika on myös koulupoika, katukieli ja koululaiskieli ovat sekautuneet toisiinsa niin, että on mahdotonta tehdä mitään selvää eroa niiden kesken.
Monet käyttävät katukielen sanoja puheessaan täysikasvuisiksikin tultuaan.
Eräät katukielen sanat ovat koulun välityksellä kulkeutuneet ylioppilaskieleen ja vieläpä joitakin kuulee yleisemminkin käytettävän sivistyneiden piirien huolittelemattomassa puheessa.
Helsingin katukielellä on vuosikymmenien historia takanaan. Sanasto on etupäässä sananväännöksiä, mutta paljon siinä on myös yleiskielestä otettuja sanoja, joille on annettu toinen merkitys.
Suomenkielisten poikien puhumassa kielessä on valtava määrä ruotsalaista sana-ainesta ja mm. venäläisperäisiä sanoja.
Katukielen suosimia nimiväännöksiä on jo omaksuttu uusina suomalaisasuisina nimimuotoina viralliseen almanakkaan.
Suomen muissa kaupungeissa ei ole kehittynyt helsinkiläiseen läheskään verrattavaa katuja koulupoikakieltä, mutta ainakin Tampereella, Turussa ja Viipurissa poikien puheessaan käyttämät monet erikoiset sanat ja puheenparret osoittavat, että sellainen on niissäkin syntymässä.
Ne ovat osittain Helsingistä siirtyneiden poikien muassaan tuomia lainoja, mutta myös itsenäisiä ja omaperäisiä muodostelmia on kullakin paikkakunnalla olemassa.1