Sota Euroopassa
Uuden Suomen lisälehti 1.9. 1939 Kuva: Thérèse Bonney, Museovirasto 137946.
Juoksuhautoja kaivetaan Helsingissä. Kuva: Museovirasto 71847.
Pohjoismaiden valtionpäämiehet neuvottelivat Tukholmassa 18.-–19. lokakuuta. Vasemmalta: Norjan kuningas Haakon VII, Ruotsin kuningas Kustaa V, presidentti Kyösti Kallio ja Tanskan kuningas Christian X.Kuva: Museovirasto 1939 I.
"Täten ilmoitetaan tiedoksi, että Saksan ja Puolan välillä puhjenneen sodan aikana Suomi noudattaa täydellistä puolueettomuutta.
Suomen puolueettomuudesta ovat voimassa ne määräykset, jotka 27 päivänä toukokuuta 1938 Suomen, Tanskan, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn selityksen mukaisesti on julkaistu 3 päivänä kesäkuuta 1938 annetussa, erinäisiä puolueettomuutta koskevia määräyksiä sisältävässä asetuksessa."
Ranska ja Englanti julistivat 3. syyskuuta sodan Saksalle. Suomi ilmoitti noudattavansa täydellistä puolueettomuutta osapuolten välillä puhjenneen sodan aikana.
Suomessa kutsuttiin 9.-–11. syyskuuta aseisiin viimeksi vapautunut ikäluokka. Samalla suoritettiin rannikkolohkojen ja laivaston sodanuhkamiehitys. Amatöörien radiolähetyslaitteiden käyttäminen kiellettiin 14. syyskuuta toistaiseksi.
Neuvostoliitto aloitti 17. syyskuuta Puolan alueiden miehityksen sekä antoi puolueettomuusvakuutuksen Suomelle ja Baltian maille. Pohjoismaiden pääja ulkoministereiden Kööpenhaminassa 18.-–19. syyskuuta pidetyn kokouksen julkilausumassa korostettiin pohjoismaiden täydellistä puolueettomuutta.
Neuvostoliitto sopi 28. syyskuuta Saksan kanssa Puolan jaosta ja pakotti Viron hyväksymään avunantosopimuksen sekä myöntämään sille alueeltaan tukikohtia.
Lokakuun 5:nä päivänä Neuvostoliitto esitti Suomelle kutsun lähettää ulkoministeri tai hallituksen valtuuttama edustaja Moskovaan neuvottelemaan "konkreettisista poliittisista kysymyksistä".
Tasavallan suojelulaki säädettiin 6. lokakuuta olemaan voimassa 31.12.1942 asti. Kaiken varalta maan sotilasjohto päätti seuraavana päivänä panna toimeen osittaisen liikekannallepanon, joka tapahtui ylimääräisiin kertausharjoituksiin kutsumisena. Suojajoukot keskitettiin paikoilleen ja itärajan läheiset suojeluskunnat käskettiin vahvistamaan rajajoukkoja.
Säröilemättömän yksimielisyyden varmistamiseksi sisäministeri Urho Kekkonen antoi määräyksen pidättää kaikkiaan noin 250 kommunistiksi arvioitua henkilöä, joita pidettiin "turvasäilössä". Aiemmin syksyllä oli lakkautettu mm. radikaali Soihtu-lehti.
Valtioneuvos J.K. Paasikivi lähti lokakuun 9:nä päivänä Suomen hallituksen edustajana Moskovaan. Saksan ulkoministeriö ilmoitti, että Saksa ei tule puuttumaan Suomen ja Neuvostoliiton välisiin asioihin. Yhdysvaltain hallitus esitti neuvostohallitukselle toivomuksen, että Suomen kanssa aloitettavissa neuvotteluissa ei tapahtuisi mitään Suomen ja Neuvostoliiton suhteita vaikeuttavaa. Ruotsi, Norja ja Tanska esittivät samantapaisen vetoomuksen.
Yleinen liikekannallepano toteutettiin 12. lokakuuta ja Helsingissä alettiin varautua pahimpaan kaivamalla juoksuhautoja Katajanokalla Satamakadun varrella olevaan puistoon.
Neuvostohallitus esitti 14. lokakuuta vaatimuksensa Suomen valtuuskunnalle. Neuvostoliitto vaati muun muassa:
– Suomenlahden ulkosaarten ja Koiviston-Lipolan linjan eteläpuolella olevan Kannaksen osan sekä Kalastajasaarennon länsiosan luovuttamista Repolasta ja Porajärveltä annettavaa aluetta vastaan
- – tukikohdan myöntämistä vuokralle Hangon ympäristöstä
- – että Suomi linnoittaa Ahvenanmaan yksin
- – rajalinnoitusten molemminpuolista hävittämistä sekä
- – sitoumusta ettei kumpikaan tekisi välittömästi tai välillisesti toista sopimuskumppania vastaan kohdistuvaaliittosopimusta.
Paasikivi palasi Moskovasta kaksi päivää myöhemmin.
Marsalkka Mannerheim määrättiin 17. lokakuuta puolustusvoimain komentajaksi ja seuraavana päivänä muodostettiin Suomen kenttäarmeijan päämaja. Posti-, lennätin- ja puhelinvalvonta pantiin 20. lokakuuta väliaikaisesti toimeen.
Paasikivi esitti 23. lokakuuta Suomen hallituksen vastaehdotuksen Moskovassa. Suomi tarjoutui vaihtamaan Seiskarin, Tytärsaaren ja Peninsaaren, sekä selventämään hyökkäämättömyyssopimusta Neuvostoliiton vaatimusten mukaiseksi.
Suomenlahden pienten ulkosaarten ja Hangon vuokraamisesta ei haluttu neuvotella.
Neuvostoliiton vastaus oli, että se mitä oli esitetty oli vähimmäisvaatimus. Suomen neuvottelijat palasivat 25. lokakuuta informoimaan hallitusta. Neuvostoliitto julkisti 31:na päivänä keskeiset vaatimuksensa.
Marraskuun 6:na päivänä säädettiin, että
"painokirjoitus, joka vahingoittaa Suomen suhteita muihin valtioihin tai valtakunnan ulkoista turvallisuutta tai muita elinetuja, voidaan takavarikoida ja jos se on aikakautinen, sen julkaiseminen voidaan toistaiseksi kieltää".
Moskovassa 9. marraskuuta alkaneissa neuvotteluissa sekä suomalaiset että neuvostoliittolaiset tekivät eräitä myönnytyksiä voimatta kuitenkaan saavuttaa yksimielisyyttä. Suomen valtuuskunta palasi 13. päivänä Helsinkiin lausuen samalla toivomuksen, että myöhemmissä neuvotteluissa päästäisiin tyydyttävään tulokseen.
Ulkoministeri Molotov jätti 26. marraskuuta Suomen Moskovan-lähettiläälle Yrjö-Koskiselle nootin, jonka mukaan samana päivänä oli Suomen puolelta ammuttu tykeillä Mainilan kylässä olevia neuvostojoukkoja, minkä takia Suomen tuli heti siirtää joukkonsa 20-–25 kilometriä rajasta.
Yrjö-Koskinen vastasi seuraavana päivänä Molotoville. Suomen hallitus ilmoitti, ettei sen tutkimusten mukaan Mainilaa ollut tulitettu Suomen puolelta ja että Suomi oli valmis neuvottelemaan joukkojen molemminpuolisesta siirtämisestä kauemmas rajalta.
Neuvostohallitus sanoi 28. marraskuuta irti hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa. Seuraavana päivänä se katkaisi diplomaattiset suhteensa Suomeen.
Suomen hallitus ilmoitti olevansa valmis siirtämään joukkonsa niin kauas rajalta, ettei voida väittää niiden olevan uhkana Leningradille.