Musiikki
Swing
Elokuvamaailman tavoin myös musiikkimaailma jakautui kahtia.
Musiikkeri-lehdessä kirjoitettiin, että orkesterien vieraskieliset nimet olivat epäisänmaallista "mulattiym. sekarotuisten ulkomaisten yhtyeiden" matkimista.Ajan Suunta -lehti oli samoilla linjoilla:
"On murheellista todeta, että vieläkin on henkilöitä, jotka pitävät jazzia sopivana hengenravintona taistelevalle Suomen kansalle. Tuollainen sopii kyllä neekereille, se voi sopia anglosakseille, mutta sivistynyttä eurooppalaista se yksinomaan tyrmistyttää."
Helsingin oppikoulunuorison keskuudessa swing oli muotimusiikkia:
"Näinä synkkinä aikoina, jolloin mitä raskaimmat surut kohtaavat koko maailmaa ja ennen kaikkea rakasta synnyinmaatamme, swing on surujen lepopaikka. Sen myötä voi löytää unohdusta muutamaksi tunniksi.
Kun jotkut näistä tädeistä väittävät, että näinä aikoina tanssi on suorastaan syntiä, sen voi vielä ymmärtää, mutta kun he tuomitsevat ja halveksivat swingiä, silloin he menevät todella liian pitkälle!"
Muutama kotimainen swing-levykin tehtiin. Reino Armion levyllä oli "Swingiä, maisteri" ja Matti Jurvan iskelmä oli "Swingiä koko skaala".
Iskelmät
Ture Aran levyllä kuultiin laulut "Vartiossa" ja "Kuubalainen serenadi". Matti Jurva luotti huumoriin näinäkin aikoina: "Jonossakin lauletaan" ja "Ihminen älä hermostu".
Lempikään ei unohtunut levyillä. Birgit Kronströmin laulu oli "Itke en lemmen tähden". Olavi Virran levyllä kuultiin "Seitsemän tuntia onnehen" ja "Yö kerran unhoa annoit". Harmony Sistersin laulut olivat "Hymyillen" ja "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin".
A. Aimo lauloi ajankohtaisista asioista: "Eldankajärven jää", "Isä etulinjassa", "Jäämeren joukkojen laulu", "Uraliin" ja "Lyhdyn alla" ("Lili Marleen").
Aunuksen Radio pyysi huhtikuussa kuuntelijoita lähettämään vanhoja äänilevyjä. Toimittaja Pekka Tiilikaisen ahkerimmin niistä soittama oli Hiski Salomaan "Lännen lokari".1