Sotasyylliset

Pääministeri Paasikivi asetti 5. helmikuuta ns. Hornborgin komitean tutkimaan sotasyyllisyyskysymystä. Komitea päätyi 17. heinäkuuta siihen, ettei syytteiden nostamiselle ollut perusteita.

Liittoutuneet pääsivät 8. elokuuta yhteisymmärrykseen Saksan sotarikollisten tuomitsemista varten perustetun Nürnbergin kansainvälisen sotilastuomioistuimen periaatteista. Valvontakomissio tiedotti samana päivänä Suomen hallitukselle, että sotasyyllisyysasiassa olisi syytä tehdä nopeasti ratkaisu.

Hallitus antoi 21. elokuuta eduskunnalle esityksen sotaan syyllisten rankaisemisesta. Lain toteuttamista vastustettiin yleisesti, mutta lopulta eduskunta taipui 11. syyskuuta hyväksymään sen. Laki vahvistettiin seuraavana päivänä.

Sotasyyllisyystutkijakunta kuulusteli muiden päättäjien ohella myös marsalkka Mannerheimia.

Valtiollinen poliisi pidätti 6. marraskuuta hallituksen sotaan syyllisiksi nimeämät henkilöt. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi 15. marraskuuta. Syytettyinä olivat T.M. Kivimäki, Antti Kukkonen, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Jukka Rangell, Tyko Reinikka, Risto Ryti ja Väinö Tanner.

Syyttäjänä toiminut oikeuskansleri Toivo Tarjanne vaati syytettyjen tuomitsemista virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi. Syyttäjä esitti mm., että jatkosodan alkaminen määräytyi jo syksyllä 1940, kun hallitus salli saksalaisten läpikulun Suomen kautta.

Oikeus antoi 17. marraskuuta välipäätöksen, jolla asian käsittely lykättiin joulukuun 10. päivään. Samalla Kivimäki, Kukkonen, Reinikka ja Tanner laskettiin vapaalle.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin toinen vaihe päättyi 21. joulukuuta oikeuden antaessa välipäätöksen, jolla asian käsittely siirrettiin tammikuun 9. päivään ja vapaalla olleet syytetyt Kivimäki, Reinikka ja Tanner määrättiin vangittaviksi. Samalla määrättiin, että syytetyt Ryti, Linkomies, Ramsay ja Rangell oli edelleen pidettävä vangittuina. Sensijaan oikeus katsoi, ettei ollut aihetta syytetyn Kukkosen vangitsemiseen.