Tanssikielto
Valtakunnallinen tanssikielto lakkasi 6. tammikuuta anniskeluravintoloita lukuunottamatta. Tammikuun viidentenä päivänä sanomalehdissä ilmoitettiin ensimmäisistä kokoillan tansseista.
Uuden Suomen artikkeli "Helsinki tanssii" kertoi kyseisen viikonlopun tapahtumista. Kirjoittaja arvioi tanssitilaisuuksissa käyneen pelkästään Helsingissä lauantai-iltana pitkälle toistakymmentätuhatta henkeä. Tanssipaikat täyttyivät muuallakin.Huoli pääkaupungin siveellisestä tilasta askarruttikin monia poliittisesta suuntautumisesta riippumatta. Toiset näkivät parannuskeinoina propagandan lehdistössä, toiset uskonnon. Jotkut näkivät ilmiön taustalla taloudellisia tekijöitä, joihin vaikuttamalla tilannetta voitaisiin parantaa.
Dallapén 20-vuotisjulien tanssiohjelma sisälsi uutta ja vanhaa musiikkia.
Maaltamuuton ja rikollisuuden yhteyttä tuumittiin lehtien pääkirjoituksissa tammikuun puolivälissä. Asuntokurjuutta pidettiin osasyynä nuorison villiintymiseen.
"Nyt täytyy saada juoda ja tanssia. Kaikki pyhimmät arvot poljetaan lokaan. Mitkä ovat seuraukset? Rikollisuus lisääntyy, huliganismi kasvaa ennennäkemättömäksi, moraalinen taso alenee huimaavasti. Ei ole enää jumalaa... on vain Bacchus ja oman ruumiin jumala, joita täytyy palvella... Nykyinen kevytmielinen ilonpito on tanssia sankarihaudoilla... Turhako oli uhri (kysyvät talvisodan vainajat) kun kansa tanssii ja juo syösten tuhoon tämän maan?"
Pakinoitsija Olli kirjoitti:
"Kaupunkiin houkuttelevat myös kaupungissa tarjolla olevat monenlaiset huvitukset. Mitähän olisi, jos ainakin joksikin aikaa pahimman muuttotulvan alaisissa kaupungeissa säädettäisiin voimaan ankaranpuoleinen huvivero?"
Nuorisoa villitsivät myös uudet tanssirytmit. Ensimmäisissä naamiaistanssiaisissa mentiin "vallan jitterbugia".1
Toukokuussa Helsingin Rautatientorilla järjestetyissä rauhantansseissa esiintyi Jaakko Vuormaan swing-orkesteri, jonka tahdissa tanssittiin mm. congaa, mikä ei miellyttänyt kaikkia.