Rukouspäiväjulistus

Suomen asiain komitea teki viime vuoden joulukuussa esityksen, että rukouspäiväjulistusten antaminen siirrettäisiin kokonaan hallituskonseljille. Näin oli tapahtunut vuosina 1813 ja 1814 hallitsijan ollessa sodan vuoksi Euroopassa, ja viime vuonna se jäi samasta syystä kokonaan antamatta.

Vastauksessaan helmikuussa keisari määräsi hallituskonseljin laatimaan julistuksen tälle vuodelle, mutta siitä eteenpäin julistuksen antaisi hallitsija itse.

Julistus tälle vuodelle jäi kuitenkin julkaisematta. Vuoden lopussa annettiin hallitsijan allekirjoittama julistus ensi vuodelle. Se päättyi varoitukseen uskonnon ylenkatsomisesta:

"Me tunnustamme totisella tytyväisydellä sen hyväntahtoisuden, jolla Te, rakastetut Alamaiset, olette noudattaneet Meidän Isällisiä tarkoituxiamme, ja sen Alamaisen rakkauden, kuin Teillä on Meitä kohtaan; mutta emme kuitengaan taida salata Teildä Meidän murhettamme sen keviämielisyden ylitse tavoisa ja ajatuxisa, kuin on lähde Meidän aikamme onnettomuxiin, ja josta surettavat merkit myöskin Teidän seasanne ovat havaitut ja vieläkin havaitaan. Se ei ole ainoastans Uskonopin julkinen ylönkatse, kuin todistaa tapain pahennuxesta ja saattaa onnettomuden Maaja Kansakundain ylitse; ilman sitä löytyy myös yxi muoto väärin käyttää Uskonoppia..."