Luonnonsuojelu
Suomeen perustettiin 21. joulukuuta entisten kahden luonnonpuiston ja kahden kansallispuiston lisäksi kaksitoista uutta luonnonpuistoa ja seitsemän uutta kansallispuistoa. Luonnonpuistot tarkoitettiin yksinomaan tieteelliseen tutkimustyöhön, ja niille sai mennä vain erityisellä luvalla tai alueen vartijan seurassa.
Kansallispuistot olivat sen sijaan avoinna kaikille. Niissä oli metsästys yleensä kokonaan kielletty. Kalastuksesta, yöpymisestä ja tulenteosta annettiin kullakin alueella omat määräyksensä.
Luonnonesineiden, kuten kasvien, hyönteisten jne. keräily sallittiin vain erikoisluvalla. Marjojen poimiminen oli sallittua. Koirien tuonti kansallispuistoon kiellettiin.
Nyt luonnon- ja kansallispuistojen pinta-ala oli yhteensä noin 1.900 neliökilometriä eli noin 0,6 % maan koko maapinta-alasta.1