Noottikriisi

Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta nimesi 21. helmikuuta Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen ja kehotti "muita kansanvaltaa rakentavia puolueita ja kansalaispiirejä yhtymään oikeuskansleri Hongan ehdokkuuteen". Näillä tarkoitettiin kokoomusta, kansanpuolueita ja pientalonpoikia.

Kokoomus nimesi Hongan ehdokkaakseen 16. huhtikuuta. Suomen pientalonpoikien puolue yhtyi ns. Honka-liittoon 5. elokuuta. TPSL nimesi 11. toukokuuta ehdokkaakseen Emil Skogin. Maalaisliiton ehdokkaana oli Urho Kekkonen ja SKDL:n ehdokkaana Paavo Aitio.

Presidentti Kekkosen ollessa matkoilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa Neuvostoliiton ulkoministeri Gromyko jätti 30. lokakuuta Suomelle nootin, jossa Länsi-Saksan militarismin kasvuun vedoten esitettiin neuvottelujen aloittamista Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Kekkonen palasi Suomeen 3. marraskuuta. Hän päätti 14. marraskuuta hajottaa eduskunnan ja määräsi uudet vaalit pidettäviksi helmikuussa. Kekkonen ja pääministeri Hrushtshev neuvottelivat 24. marraskuuta Novosibirskissä noottia koskevista kysymyksistä. Hrushtshev sanoi lounaspuheella epäilevänsä eräiden suomalaisryhmien vilpittömyyttä.

"Nämä piirit yrittävät mahdollisesti luoda ehtoja 'aseveljeydelle' LänsiSaksan kostonhimoisten ja militarististen piirien kanssa. Emme voi olla ottamatta huomioon tätä mahdollisuutta nykyisessä maailmantilanteessa. Me emme puutu toisten maiden sisäisiin asioihin, mutta emme voi myöskään olla seuraamatta tarkoin tilannetta rajanaapureissamme."

Olavi Honka päätti saman päivän iltana luopua presidenttiehdokkuudesta. Hän perusteli tekoaan sillä, että nykytilanteessa isänmaan etu vaati tätä päätöstä. Hrushtshev sanoi 25. marraskuuta yhä luottavansa Suomen ulkopoliittisen johdon kykyyn hoitaa puolueettomuuslinjaa, joten Neuvostoliitto voi siirtää esittämänsä sotilaalliset neuvottelut.

Kekkonen palasi Suomeen seuraavana päivänä. Radio- ja tv-puheessaan hän tähdensi Suomen puolueettomuuspolitiikan merkitystä sekä Suomen että Neuvostoliiton turvallisuuden kannalta. Puheessa oli varoituksen sanoja "henkilökohtaisesta katkeruudesta aiheutunutta epärealistista politikointia" vastaan ja viite siitä, että tällaiset henkilöt palvelisivat isänmaansa turvallisuutta poistumalla näyttämöltä.

SDP:n puolueneuvosto valitsi 30. marraskuuta presidenttiehdokkaakseen kansanedustaja Rafael Paasion.¹