Muita aiheita...

Kalle Kultala: Presidentti Kekkonen Puolan johtajien Alex. Zawadzkin ja Wlad. Gomulkan seurassa. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, cd: 11 a.

Kalle Kultala: letkajenkkaesitys Titon vierailun yhteydessä. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, cd: 119.
Aarre Simonen valittiin 24. toukokuuta Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liiton (TPSL) puheenjohtajaksi.
Jugoslavian presidentti Josip Tito saapui 1. kesäkuuta vierailulle Suomeen. Laivalounaalla vieraille esiteltiin letkajenkkaa, joka oli Suomen uusin vientituote.
Tohtori Johannes Virolainen valittiin 13. kesäkuuta Maalaisliiton puheenjohtajaksi. Hän sai 888 ääntä ja pääjohtaja V.J. Sukselainen 866 ääntä.
Yhdysvaltain laivastosuihkuhävittäjät suorittivat elokuun alussa suurhyökkäyksen pohjoisvietnamilaisia tukikohtia vastaan. Kaakkois-Aasian räjähdyksenomaista tilannetta seurataan kaikkialla maailmassa sekavin pelon tuntein.1
Presidentti Kekkonen nimitti 12. syyskuuta Reino Lehdon hallituksen tilalle Johannes Virolaisen hallituksen.
Kunnallisvaalit pidettiin 4. lokakuuta. Suurimman vaalivoiton saivat sosialidemokraatit ja eniten paikkoja menettivät pientalonpojat.
Helsingin hovioikeus langetti 27. lokakuuta ns. kansaneläkelaitoksen jutussa tuomion, joka velvoitti asianosaiset korvaamaan laitokselle aiheutuneet yli 2,7 miljoonan nykymarkan tappiot.
Yleisradion hallintoneuvosto teki 18. marraskuuta päätöksen poliittisten puolueiden radio-ohjelmista. Puolueet saivat 20 minuuttia perusaikaa sekä yhden minuutin lisäaikaa kansanedustajaa kohti.
Yleisradion pääjohtajaksi nimitettiin 29. joulukuuta Eino S. Repo, joka oli Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja, Oy Mainos-TVn ohjelmajohtaja ja Eino Leino -seuran puheenjohtaja.
Sananvapaus
Joulukuun 1. päivänä pidettiin B-Messuhallissa suuri mielenosoituskokous ydintuhoa vastaan ja rauhan puolesta. B-Messuhalli oli ääriään myöten täynnä yleisöä tässä kokouksessa, jonka olivat yhdessä järjestäneet kaikki rauhanjärjestöt.
Seuraavana päivänä tästä kokouksesta ei mainittu sanallakaan missään sanomalehdessä Kansan Uutisista oikealle. Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat kyllä tiesivät kertoa, että samana päivänä oli A-Messuhallissa ollut 10.000 pyhäkoululaista juhlaansa viettämässä. Tällaisia esimerkkejä voisi luetella loputtomiin: oikeistolehdet kuvittelevat, että ne vaikenemalla voivat tukahduttaa liikkeet ja pyrkimykset, jotka eivät ole niille mieleen.
Näiden lehtien omistajien ja toimittajien olisi syytä muistaa, ettei ainoastaan perättömien uutisten julkaiseminen vaan myös tärkeiden uutisten julkaisematta jättäminen on omiaan tylsistyttämään sitä niin sanottua sanan vapauden miekkaa.2