Musiikki
Jean Sibeliuksen syntymän 100-vuotisjuhla leimasi klassisen musiikin vuotta.
Herbert von Karajan johti 16. toukokuuta Berliinin filharmoonikkoja Sibelius-viikon pääkonsertissa Helsingin Messuhallissa. Karajan totesi, että "Sibeliuksen musiikin tulevaisuudennäkymät ovat erittäin valoisat".
Kansainvälinen Sibelius-viulukilpailu päättyi Helsingissä 4. joulukuuta. Kilpailun voitti 19-vuotias neuvostoliittolainen Oleg Kagan.
Kiistely iskelmien asemasta koulujen musiikinopetuksessa jatkui julkisen sanan palstoilla.
Kansainvälinen protestilauluaalto rantautui Suomeenkin. Hämeenlinnalaisen Irwin Goodmanin levyllä kuultii laulut "Työmiehen lauantai" ja "En kerro kuinka jouduin naimisiin". Muita protestilauluja olivat FolkFredin "Roskisdyykkarin balladi", Hectorin "Palkkasoturi" ja Hootenanny Trion "Esplanadi".
Jukka Kuoppamäki kertoi Helsingin nuorisosta laulussa "Eikan pumppu".
Juha "Watt" Vainion laulu "Regina Rento" joutui kaksimielisyytensä takia Yleisradiossa soittokieltoon.
Viktor Klimenko esitti Eurovision laulukilpailuissa tammikuussa kuolleen Reino Helismaan sanoittaman laulun "Aurinko laskee länteen", joka ei menestynyt. Valinta aiheutti kiivaita reaktioita, sillä yleisö olisi halunnut Suomen edustajaksi Katri-Helenan esittämän letkajenkan.
Tämän vuoden myydyimpiä levyjä oli Tapio Rautavaaran "Häävalssi".
Brittipopin uusin suomalainen taitaja oli Jormas, joka levytti laulun "Go now".
Myös Ruotsissa osattiin: Lenne and the Lee Kingsin "Stop the music" oli Suomessakin hyvin suosittu.
Suomeen asettautunut The Renegades julisti rotujen tasa-arvoisuutta laulussaan "White, brown and black".
The Beatles ei sittenkään saapunut Suomeen, joten suurin tapahtuma nuorisomusiikin alalla oli ilman muuta The Rolling Stones-yhtyeen vierailu juhannuksena Yyterissä.1
Akateemikko Joonas Kokkonen hermostui siihen, että musiikki raikasi nykyään joka puolella:
"Matkaradion käyttöön – tai pikemminkin väärinkäyttöön – liittyy läheisesti ilmiö, jota haluan nimittää, en sävelradioksi, vaan sävelterroriksi tai ehkä vielä laajemmin ääniterroriksi.
"Tuskin voimme tehdä – varsinkaan suuremmissa asutuskeskuksissa – enää pienintäkään ostosta ilman kovaäänisistä tulvivan viihteen säestystä. Tämä 'yleisönpalvelu' ei rajoitu vain liikehuoneistoihin, vaan kovaääniset on varmuuden vuoksi sijoitettu myös liikkeen ulkopuolelle, ettei vain sellainenkaan, jolla ei ole mitään asiaa liikkeeseen, jäisi osattomaksi firman hyväntahtoisesta äänipalvelusta.
Emme voi matkustaa linja-autossa joutumatta saman alttiin palvelumuodon kohteeksi, ja merkit viittaavat pelottavasti siihen, että pian myös junat ja lentokoneet liittyvät samaan ryhmään. Voimme joutua tämän terrorin kohteeksi keskellä luonnon rauhaa, ellemme osaa hakeutua niin sankkaan korpeen, että sinne ei kukaan muu eksy.
Olen usein ajatellut, että hyvän Luojamme olisi pitänyt varustaa meidät korvaluomilla niin kuin meillä on silmäluometkin."2
Dokumenttifilmikomitean viime vuonna jättämä mietintö nosti esiin myös kysymyksen äänilevyarkiston tarpeellisuudesta. Tutkija Pekka Gronow kirjoitti:
"Tällä hetkellä maassamme ei tiettävästi ole yhtään julkista äänilevykokoelmaa. Useissa muissa Euroopan maissa on kansalliskirjastojen yhteydessä tai erityisissä laitoksissa kymmeniätuhansia levyjä käsittäviä arkistoja.
Meillä tämä tehtävä kuuluisi lähinnä Helsingin yliopiston kirjastolle, mutta saamieni tietojen mukaan kirjasto ei ole kiinnostunut äänilevyistä vaan odottaa mahdollisesti perustettavan kuvaja äänitearkiston huolehtivan niistä.
Kun Dokumenttifilmikomitea ei mietinnössään kuitenkaa millään lailla osoita olevansa kiinnostunut äänilevyistä, sen ehdottamaan arkistoon tuskin perustettaisiin erityistä äänilevyarkistoa..
Kun kansallinen äänilevyarkisto sitten aikanaan perustettaisiin jonkin sopivan laitoksen yhteyteen, sen tulisi tietenkin mahdollisuuksien mukaan hankkia myös vanhempia levytyksiä. Hyvin järjestetty kansalaiskeräys voisi vielä tuottaa kauniin tuloksen, vaikka paljon vanhoja levyjä käytettiinkin sotavuosina uusien raaka-aineeksi. Arkisto voisi myös siirtää ääninauhoille monenlaista nykyisin vaikeasti saatavissa olevaa materiaalia, kuten esimerkiksi kaikki kotimaisten sävellysten kantaesitykset."