Musiikki
Kiista populaarimusiikin asemasta jatkui julkisuudessa. Seppo Nummen mukaan resurssien jakaminen populaarikulttuurille "enemmistöperiaatteella" eli siinä suhteessa kuin sitä harrastettiin, johtaisi tilanteeseen, jossa "sivistyneistö alkaisi syödä oman olemassaolonsa perustaa".
Pekka Gronow puolestaan muistutti, että "vaikka tekisimme mitä tahansa, huomattava osa nykyisestä väestöstämme ei koskaan tule harrastamaan muuta kuin populaaria musiikkia".
Buffy Sainte-Marie. Kuva yksityisomistuksessa.
Suomen ensimmäinen Folk Festival järjestettiin 29.– - 30. toukokuuta Kirkkonummella. Festivaalin ulkomaisena tähtenä oli Buffy Sainte-Marie. Protestilaulu ja pasifismi olivat järjestäjien mukaan päivän sanoja. Simo Salmisen vastaveto folk-väelle oli irvailu "Rotestilaulu".
Porissa kuultiin jazzia 16.– - 17. heinäkuuta. Kirjurinluodolla järjestetyn Pori Jazz 66:n tähtinä olivat trumpetisti Ted Curson ja pianisti George Russell.
Uudenlaisia lauluja esittivät Muksut, joiden ensilevyllä kuultiin mm. laulut "Ei rahalla kaikkea saa" ja "Liisankadulla".
Uusi yrittäjä levy-yhtiöiden joukossa oli Love Records, jonka ensimmäisellä LP-levyllä Vesa-Matti Loiri, Kalle Holmberg ja Kaisa Korhonen esittivät Kaj Chydeniuksen lauluja.
Hämmentävimpiä uusia "lauluja" olivat Rauli "Badding" Somerjoen "Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisystä" sekä M.A. Nummisen "Nuoren aviomiehen on syytä tietää" ja "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa".
Kotimaisista popiskelmistä huomiota herättivät Dannyn "Vähän ennen kyyneleitä", Jormasin "Saat miehen kyyneliin", Topmostin "Näen mustaa vain", Ernosin "Yksin" ja Eero Raittisen "Lontoo".
Eniten myyneitä LP-levyjä olivat musikaalilevy "Sound of Music", The Beatlesin "Rubber soul" ja "Help", sekä Irwin Goodmanin "Irwinismi".1