Metsätuhot
Suomi ja yhdeksän muuta läntistä teollisuusmaata ilmoittivat maaliskuussa vähentävänsä seuraavien kymmenen vuoden aikana teollisuuden rikkipäästöjä 30 %:lla vuoden 1980 tasosta. Valtioneuvosto vahvisti 28. kesäkuuta ilman laatua koskevat ohjearvot, jotka tulivat voimaan syyskuun alusta.
Euroopan metsätuhot tulivat yleiseen tietoisuuteen, kun Länsi-Saksassa tehtiin viime vuonna ensimmäinen laaja metsien vaurioinventaario. Suomessa metsävaurioita esiintyi paikallisesti teollisuus- ja taajama-alueiden ympäristöissä. Vuonna 1982 vaurioitunut metsäpinta-ala arvioitiin 120.000– - 160.000 hehtaariksi.
Neulasten rikkipitoisuus oli lisääntynyt laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Myös maaperässä todettiin happamoitumiseen viittaavia muutoksia viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Happamuuden etenemistä luonnossa ei voinut välittömästi pysäyttää. Rikki- ja typpipäästöjen tuntuva vähentäminen oli ainoa tehokas keino happamoitumisen ehkäisyssä. Happamuuden etenemistä voitiin hidastaa suosimalla sekametsiä. Pitemmällä aikavälillä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehokas ilmansuojelu.