Levottomuutta Akatemiassa
Sijaiskansleri
Kenraalimajuri J.F. Aminoff nimitettiin 24. elokuuta yliopiston sijaiskansleriksi. Virka oli uusi, Venäjän mallin mukaan laadittu. Sijaiskanslerin tehtävä oli eritoten valvoa yliopistoa ja varsinkin kuria. Hallitsija piti vanhaa kenraalia järjestyksen takuumiehenä. Aminoff, jonka omat pojat opiskelivat yliopistossa sai osakseen luottamusta myös opiskelijoiden puolelta.
Myöhempi piirroskuva A.I. Arwidssonista, Museovirasto.
Yhteenotto
Lokakuussa Parlamentti-krouvista poistuneet ylioppilaat tappelivat taas sotilaiden kanssa. Kun heidät pidätettiin ja kun heitä kuulusteltiin poliisilaitoksella, opiskelijat osoittivat avoimesti mieltään ja heittelivät kiviä mm. rehtorin ikkunaan. He eivät edelleenkään hyväksyneet, että poliisi sai puuttua opiskelijoiden asioihin.
Kun ylioppilaat olivat tarttuneet sotilaiden aseisiin, Pietarissa asiaa pidettiin äärimäisen vakavana. Vahtisotilaille määrättiin aseisiin kovat panokset. Kun sijaiskansleri sai pojat pyytämään anteeksi ja kenraali Thesleffille käytiin vielä laulamassa, määräys peruttiin.
Kielestä ongelma
Opiskelijat esittivät jo keväällä yliopiston johdolle, että akatemiassa alettaisiin opettaa suomen kieltä ja että sitä varten palkattaisiin opettajia. Asia esitettiin rakentavasti, eikä se herättänyt pahennusta yliopiston johdossa. Se kuitenkin liittyi suurempiin asioihin. Ylioppilaat olivat nyreissään pakollisesta venäjän opiskelusta. Myös opettajat jakaantuivat tässä asiassa. Rehtoria syytettiin siitä, että hän otti sisään opiskelijoita vaatimatta venäjän osaamista. Kun siitä keskusteltiin myös Arwidssonin lehdessä, asia sai poliittisen luonteen. Pietarissa pantiin alulle Turun akatemian kurinpalautus: uudet säännöt, sijaiskansleri, matkustuskielto ja Morgonbladin lakkauttaminen.
Tilanne kiristyy
Lokakuun tappelun sopimisesta huolimatta rettelöt jatkuivat. Seuraavassa oli päätekijänä itse arkkipiispan poika. Pahin tapahtui joulukuun 10. päivänä, jolloin kemian professorin poika J.E. Gadolin iski miekalla lääketieteen professoria Israel Hwasseria. Hänet tuomittiin mielisairaana, mutta hänen laatimansa kirjoitus rehtorille yliopiston ja hengen vapauden puolesta osoittaa, että hän edusti laajemminkin ylioppilaiden uusia käsityksiä ja kapinahenkeä.1